433
Ruut
mennä tyhjin käsin anoppisi luo'." Silloin Noomi sanoi: "Pysy alalla-
si, tyttäreni, kunnes saat tietää, kuinka asia päättyy; sillä mies ei
suo itselleen lepoa, ennenkuin hän tänä päivänä saattaa asian
päätökseen."
Mutta Booas meni kaupungin porttiin ja istuutui sinne. Ja katso,
sukulunastaja, josta Booas oli puhunut, kulki siitä ohitse; ja Booas
sanoi: "Sinä siellä, poikkea tänne istumaan." Hän poikkesi ja istui
siihen. Senjälkeen Booas otti kaupungin vanhimpia kymmenen mies-
tä ja sanoi: "Istukaa tähän." Ja he istuivat. Sitten Booas sanoi su-
kulunastajalle: "Sen peltopalstan, joka oli veljellämme Elimelekillä,
on Noomi, joka on palannut Mooabin maasta, myynyt. Sentähden
ajattelin: minä ilmoitan siitä sinulle ja sanon: osta se tässä saapu-
villa olevien ja minun kansani vanhimpien läsnäollessa. Jos tahdot
sen lunastaa sukuun, niin lunasta. Mutta ellet tahdo sitä lunastaa,
niin ilmoita minulle, että saan sen tietää; sillä ei ole ketään muuta
sukulunastajaa kuin sinä, ja sinun jälkeesi minä." Hän sanoi: "Minä
lunastan sen." Niin Booas sanoi: "Ostaessasi pellon Noomilta ostat
sen myöskin mooabilaiselta Ruutilta, vainajan leskeltä, ja sinun on
pysytettävä vainajan nimi hänen perintöosassaan." Silloin sanoi su-
kulunastaja: "En voi lunastaa sitä itselleni, sillä siten minä turmeli-
sin oman perintöosani. Lunasta sinä itsellesi, mitä minun olisi lu-
nastettava; minä en voi sitä tehdä." Muinoin oli Israelissa lunastus-
ja vaihtokauppoja vahvistettaessa tapa tällainen: riisuttiin kenkä ja
annettiin toiselle; tätä käytettiin Israelissa todistuksena. Niin suku-
lunastaja sanoi Booaalle: "Osta sinä se itsellesi." Ja hän veti ken-
gän jalastaan. Silloin sanoi Booas vanhimmille ja kaikelle kansalle:
"Te olette tänään todistajina, että minä ostan Noomilta kaiken Eli-
melekin ja kaiken Kiljonin ja Mahlonin omaisuuden. Samalla minä
olen ostanut myös mooabilaisen Ruutin, Mahlonin lesken, vaimok-
seni, pysyttääkseni vainajan nimen hänen perintöosassaan, ettei
vainajan nimi häviäisi hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen koti-
paikkansa portista; sen todistajat te olette tänä päivänä." Niin kaik-
ki kansa, joka oli portissa saapuvilla, ja vanhimmat sanoivat: "Me
olemme sen todistajat. Suokoon Herra, että vaimo, joka tulee ta-
