432
Ruut
jonka palvelijattarien kanssa olit, sukulaisemme; katso, hän viskaa
tänä yönä ohria puimatantereella. Niin peseydy nyt ja voitele itsesi
ja pukeudu ja mene puimatantereelle; mutta älä näyttäydy hänelle,
ennenkuin hän on syönyt ja juonut. Kun hän panee maata, niin
katso, mihin paikkaan hän panee maata, ja mene ja nosta peitettä
hänen jalkojensa kohdalta ja pane siihen maata; hän sanoo sitten
sinulle, mitä sinun on tehtävä." Ruut vastasi hänelle: "Minä teen
kaiken, mitä sanot." Niin hän meni alas puimatantereelle ja teki ai-
van niin, kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt. Ja kun Booas
oli syönyt ja juonut, tuli hänen sydämensä iloiseksi, ja hän meni
maata viljakasan ääreen. Ja Ruut tuli hiljaa ja nosti peitettä hänen
jalkojensa kohdalta ja pani siihen maata. Puoliyön aikana mies säi-
kähti ja kumartui eteenpäin; ja katso, nainen makasi hänen jalka-
pohjissaan. Ja hän kysyi: "Kuka sinä olet?" Hän vastasi: "Minä olen
Ruut, palvelijattaresi. Levitä liepeesi palvelijattaresi yli, sillä sinä olet
minun sukulunastajani." Hän sanoi: "Herra siunatkoon sinua, tyttä-
reni! Sinä olet osoittanut sukurakkauttasi nyt viimeksi vielä kau-
niimmin kuin aikaisemmin, kun et ole kulkenut nuorten miesten jäl-
jessä, et köyhien etkä rikkaitten. Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää; kai-
ken, mitä sanot, teen minä sinulle. Sillä minun kansani portissa jo-
kainen tietää sinut kunnialliseksi naiseksi. Totta on, että minä olen
sinun sukulunastajasi, mutta on vielä toinen sukulunastaja, joka on
läheisempi kuin minä. Jää tähän yöksi; jos hän huomenna lunastaa
sinut, niin hyvä; lunastakoon. Mutta jollei hän halua lunastaa sinua,
niin minä lunastan sinut, niin totta kuin Herra elää. Lepää siinä
aamuun asti." Niin hän lepäsi hänen jalkapohjissaan aamuun asti,
mutta nousi, ennenkuin kukaan vielä voi tuntea toisensa. Ja Booas
ajatteli: "Älköön tulko tunnetuksi, että tuo nainen on tullut tänne
puimatantereelle." Ja hän sanoi: "Anna tänne vaippa, joka on ylläsi,
ja pidä sitä." Ja Ruut piti sitä. Silloin hän mittasi siihen kuusi mit-
taa ohria ja pani ne hänen selkäänsä. Ja hän meni kaupunkiin. Ja
Ruut tuli anoppinsa luo, joka sanoi: "Kuinka kävi, tyttäreni?" Niin
hän kertoi hänelle kaikki, mitä mies oli hänelle tehnyt; ja hän sa-
noi: "Nämä kuusi mittaa ohria hän antoi minulle, sanoen: 'Et saa
