429
Ruut
nimi oli Orpa ja toisen nimi Ruut. Ja he asuivat siellä noin kymme-
nen vuotta. Ja myös nuo molemmat, Mahlon ja Kiljon, kuolivat, niin
että vaimo jäi yksin jälkeen kahdesta pojastaan ja miehestään. Sil-
loin hän nousi miniöineen palataksensa takaisin Mooabin maasta,
sillä hän oli kuullut Mooabin maassa, että Herra oli pitänyt kansas-
tansa huolen ja antanut sille leipää. Niin hän lähti yhdessä molem-
pien miniäinsä kanssa siitä paikasta, jossa oli oleskellut. Ja heidän
tietä käydessään matkalla Juudan maahan sanoi Noomi molemmille
miniöillensä: "Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin. Herra teh-
köön teille laupeuden, niinkuin te olette vainajille ja minulle teh-
neet. Herra suokoon, että saisitte turvan kumpikin miehenne kodis-
sa." Ja hän suuteli heitä. Mutta he korottivat äänensä ja itkivät ja
sanoivat hänelle: "Me seuraamme sinua sinun kansasi luo." Mutta
Noomi vastasi: "Kääntykää takaisin, tyttäreni; miksi te lähtisitte mi-
nun kanssani? Voinko minä enää saada poikia miehiksi teille?
Kääntykää takaisin, tyttäreni, menkää, sillä minä olen liian vanha
joutuakseni miehelään. Vaikka ajattelisinkin: 'Minulla on vielä toivoa',
ja vaikka vielä tänä yönä joutuisin miehelään ja synnyttäisin poikia,
ette kai te kuitenkaan odottaisi, kunnes he kasvaisivat suuriksi, ette
kai te kuitenkaan sulkeutuisi huoneeseen ja olisi miehelään mene-
mättä. Ei, tyttäreni; minä olen hyvin murheissani teidän tähtenne,
sillä Herran käsi on sattunut minuun." Niin he korottivat vielä ää-
nensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta
Ruut riippui kiinni hänessä. Ja Noomi sanoi: "Katso, kälysi on kään-
tynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kä-
lysi kanssa." Mutta Ruut vastasi: "Älä vaadi minua jättämään sinua
ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet,
sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun
kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. Mis-
sä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne tulla hauda-
tuksi. Herra rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos muu kuin kuolema
erottaa meidät." Kun Noomi näki, että hän oli lujasti päättänyt seu-
rata häntä, ei hän enää puhunut siitä hänen kanssansa. Niin he
kulkivat molemmat yhdessä, kunnes tulivat Beetlehemiin. Ja kun he
