443
Ensimmäinen Samuelin kirja
det vaunut ja ottakaa kaksi imettävää lehmää, joiden niskassa ei
ole iestä ollut, ja valjastakaa lehmät vaunujen eteen, mutta ajakaa
vasikat kotiin, pois niiden jäljestä. Ja ottakaa Herran arkki ja aset-
takaa se vaunuihin ja pankaa ne kultakalut, jotka annatte hänelle
hyvitykseksi, lippaaseen sen viereen, ja lähettäkää se menemään.
Ja sitten katsokaa: jos hän menee omaa aluettaan kohti, ylös
Beet-Semekseen, niin on hän tuottanut meille tämän suuren onnet-
tomuuden; mutta jos ei, niin tiedämme, ettei hänen kätensä ole
meihin koskenut. Se on silloin tapahtunut meille sattumalta. Miehet
tekivät niin; he ottivat kaksi imettävää lehmää ja valjastivat ne
vaunujen eteen, mutta niiden vasikat he jättivät kotiin. Ja he pani-
vat Herran arkin vaunuihin ynnä lippaan, kultahiiret ja paiseittensa
kuvat. Ja lehmät menivät suoraan Beet-Semestä kohti; ne kulkivat
koko ajan samaa tietä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle, ja
ammuivat lakkaamatta. Ja filistealaisten ruhtinaat seurasivat niitä
Beet-Semeksen alueelle asti. Mutta Beet-Semeksessä oltiin leikkaa-
massa nisua laaksossa. Kun he nostivat silmänsä, näkivät he arkin;
ja he ilostuivat nähdessään sen. Vaunut tulivat beet-semekseläisen
Joosuan pellolle ja pysähtyivät sinne; ja siellä oli suuri kivi. Ja he
hakkasivat vaunut haloiksi ja uhrasivat lehmät polttouhriksi Herralle.
Ja leeviläiset nostivat maahan Herran arkin ja sen vieressä olevan
lippaan, jossa kultakalut olivat, ja panivat ne sille suurelle kivelle.
Ja Beet-Semeksen miehet uhrasivat sinä päivänä Herralle polttouh-
reja ja teurasuhreja. Katseltuaan tätä ne filistealaisten viisi ruhtinas-
ta palasivat samana päivänä Ekroniin. Nämä ovat ne kultapaiseet,
jotka filistealaiset antoivat Herralle hyvitykseksi: yksi Asdodin puo-
lesta, yksi Gassan puolesta, yksi Askelonin puolesta, yksi Gatin
puolesta ja yksi Ekronin puolesta. Mutta kultahiiriä oli yhtä monta,
kuin oli kaikkiaan filistealaisten kaupunkeja viidellä ruhtinaalla, niin
hyvin varustettuja kaupunkeja kuin linnoittamattomia kyliä, suureen
Aabel-kiveen asti, jolle he laskivat Herran arkin ja joka on vielä tä-
näkin päivänä beet-semekseläisen Joosuan pellolla. Mutta Herra
surmasi Beet-Semeksen miehiä sentähden, että he olivat katsoneet
Herran arkkia; hän surmasi kansasta seitsemänkymmentä miestä,
