415
Tuomarien kirja
jos kinttuihinkin. Sitten hän meni ja asettui asumaan Eetamin kallio-
luolaan. Silloin filistealaiset lähtivät liikkeelle, leiriytyivät Juudaan ja
levittäytyivät Lehin tienoille. Ja Juudan miehet kysyivät: Miksi te
olette tulleet meitä vastaan? He vastasivat: Me olemme tulleet si-
tomaan Simsonin tehdäksemme hänelle, niinkuin hän teki meille.
Niin kolmetuhatta miestä Juudasta meni Eetamin kallioluolalle, ja
he sanoivat Simsonille: Etkä tiedä, että filistealaiset hallitsevat mei-
tä; mitä oletkaan meille tehnyt! Hän vastasi heille: Niinkuin he teki-
vät minulle, niin minäkin tein heille. He sanoivat hänelle: Me tulim-
me sitomaan sinut antaaksemme sinut filistealaisten käsiin. Mutta
Simson sanoi heille: Vannokaa minulle, ettette itse lyö minua kuoli-
aaksi. Niin he vastasivat hänelle sanoen: Emme lyö; me ainoastaan
sidomme sinut ja annamme sinut heidän käsiinsä, mutta emme si-
nua surmaa. Ja he sitoivat hänet kahdella uudella köydellä ja vei-
vät hänet pois kalliolta. Kun hän saapui Lehiin, niin filistealaiset
riensivät riemuhuudoin häntä vastaan. Silloin Herran henki tuli hä-
neen, ja samalla köydet hänen käsivarsissaan olivat kuin tulen polt-
tamat aivinalangat, ja hänen siteensä sulivat pois hänen käsistänsä.
Ja hän huomasi tuoreen aasinleukaluun, ojensi kätensä, otti sen ja
löi sillä kuoliaaksi tuhat miestä. Ja Simson sanoi: Aasinleukaluulla
minä löin heitä läjään, löin kahteen, aasinleukaluulla löin heitä tu-
hannen miestä. Sen sanottuaan hän heitti leukaluun kädestänsä.
Niin sen paikan nimeksi tuli Raamat-Lehi. Mutta kun hän oli kovin
janoissaan, niin hän huusi Herraa ja sanoi: Sinä annoit palvelijasi
käden kautta tämän suuren voiton; ja nyt minä kuolen janoon ja
joudun ympärileikkaamattomien käsiin. Silloin Jumala avasi ham-
paankolon leukaluussa, ja siitä vuoti vettä; hän joi, ja hänen hen-
kensä elpyi, ja hän virkistyi. Siitä lähde sai nimekseen Een-Hakkore;
se on vielä tänäkin päivänä Lehissä. Ja hän oli filistealaisten aika-
na tuomarina Israelissa kaksikymmentä vuotta.
Niin Simson meni Gassaan, ja hän näki siellä porton ja meni sen
luo. Kun gassalaisille kerrottiin, että Simson oli tullut sinne, niin he
piirittivät hänet ja väijyivät häntä koko yön kaupungin portilla. Mut-
ta he olivat hiljaa koko yön, ajatellen: Kun aamu valkenee, sur-
