407
Tuomarien kirja
kin Juudaa, Benjaminia ja Efraimin heimoa vastaan, ja niin Israel
joutui suureen ahdinkoon. Silloin israelilaiset huusivat Herraa sano-
en: Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, sillä me olemme hyl-
jänneet oman Jumalamme ja palvelleet baaleja. Ja Herra vastasi
israelilaisille: Eivätkö egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filis-
tealaiset, siidonilaiset, amalekilaiset ja maaonilaiset sortaneet teitä,
ja kun te huusitte minua, enkö minä pelastanut teitä heidän käsis-
tänsä. Mutta te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia; sentäh-
den en minä enää teitä pelasta. Menkää ja huutakaa avuksenne
niitä jumalia, jotka olette valinneet; pelastakoot ne teidät ahdinkon-
ne aikana. Niin israelilaiset sanoivat Herralle: Me olemme syntiä
tehneet; tee sinä meille aivan niinkuin hyväksi näet, kunhan vain
tänä päivänä autat meitä. Ja he poistivat vieraat jumalat keskuu-
destaan ja palvelivat Herraa. Silloin hän ei enää kärsinyt, että Is-
raelia vaivattiin. Ja ammonilaiset kutsuttiin koolle, ja he leiriytyivät
Gileadiin; mutta israelilaiset kokoontuivat ja leiriytyivät Mispaan. Sil-
loin kansa, Gileadin ruhtinaat, sanoivat toisillensa: Kuka on se
mies, joka alkaa taistelun ammonilaisia vastaan? Hän on oleva
kaikkien Gileadin asukasten päämies.
Gileadilainen Jefta oli sotaurho, mutta hän oli porton poika; Jeftan
isä oli Gilead. Mutta Gileadin vaimo synnytti hänelle poikia, ja kun
tämän vaimon pojat kasvoivat suuriksi, niin he karkoittivat Jeftan ja
sanoivat hänelle: Et sinä saa perintöosaa meidän isämme talossa,
sillä sinä olet toisen naisen poika. Niin Jefta lähti pakoon veljiänsä
ja asettui Toobin maahan. Ja Jeftan luo kerääntyi tyhjäntoimittajia,
ja ne retkeilivät yhdessä hänen kanssaan. Jonkun ajan kuluttua
ammonilaiset aloittivat sodan Israelia vastaan. Kun nyt ammonilai-
set alottivat sodan Israelia vastaan, niin Gileadin vanhimmat lähtivät
noutamaan Jeftaa Toobin maasta. Ja he sanoivat Jeftalle: Tule ja
rupea meidän päälliköksemme, sotiaksemme ammonilaisia vastaan.
Mutta Jefta vastasi Gileadin vanhimmille: Ettekö te vihanneet minua
ja karkoittaneet minua isäni talosta? Minkätähden tulette minun
luokseni nyt, kun teillä on hätä? Gileadin vanhimmat sanoivat Jef-
talle: Juuri sentähden olemme nyt tulleet jälleen sinun luoksesi; ja
