1438
Markuksen evankeliumi
hän taas pani kätensä hänen silmilleen; ja nyt mies näki tarkkaan
ja oli parantunut ja näki kaikki aivan selvästi. Ja hän lähetti hänet
hänen kotiinsa sanoen: "Älä edes poikkea kylään." Ja Jeesus lähti
opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi
opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun ole-
van?" He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset
Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista." Niin hän kysyi heiltä: "Ke-
nenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle:
"Sinä olet Kristus." Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenel-
lekään hänestä. Ja hän alkoi opettaa heille, että Ihmisen Pojan piti
kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppi-
neiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi, ja kolmen päivän perästä
nouseman ylös. Ja tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Pietari
otti hänet erilleen ja rupesi häntä nuhtelemaan. Mutta hän kääntyi,
katsoi opetuslapsiinsa ja nuhteli Pietaria sanoen: "Mene pois minun
edestäni, saatana, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan
sitä, mikä on ihmisten." Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä ope-
tuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kul-
kea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon mi-
nua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta
joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelas-
taa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omak-
sensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä
voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä joka häpeää minua ja
minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa,
sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirk-
kaudessa pyhien enkelien kanssa."
Ja hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien
joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin nä-
kevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa." Ja kuuden päivän
kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen
ja vei heidät erilleen muista korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja
hänen muotonsa muuttui heidän edessään; ja hänen vaatteensa tu-
livat hohtaviksi, niin ylen valkoisiksi, ettei kukaan vaatteenvalkaisija
