1429
Markuksen evankeliumi
siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on." Ja hän sa-
noi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen
maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen
orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Sillä itsestään maa
tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän täh-
kään. Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne
sirpin, sillä elonaika on käsissä." Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme
Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? Se on
niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin
kaikista siemenistä maan päällä; mutta kun se on kylvetty, niin se
nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee
suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen var-
joon." Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa,
sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan; ja ilman vertausta hän
ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he
olivat yksikseen. Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Läh-
tekäämme yli toiselle rannalle." Niin he laskivat kansan luotaan ja
ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin
venheitä oli hänen seurassaan. Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot
syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. Ja itse hän oli
peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet
ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?"
Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hil-
jaa." Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Ja hän sanoi heille: "Mik-
si olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" Ja suuri pelko
valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun
sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"
Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. Ja kohta
kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka
oli saastaisen hengen vallassa. Hän asusti haudoissa, eikä kukaan
enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; sillä hän oli monta kertaa
ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet
ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. Ja
hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja
