1098
Jeremian kirja
hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta? Sentähden minä
annan heidän vaimonsa vieraille, heidän peltonsa valloittajille. Sillä
kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki,
niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat ke-
peästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!'
vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet
kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä.
Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän
rangaistuksensa tulee, sanoo Herra. Minä tempaan heidät peräti
pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä viikunoita vii-
kunapuussa, ja lehtikin lakastuu. Minä saatan hyökkääjät heidän
kimppuunsa. Miksi istumme alallamme? Kokoontukaa! Menkäämme
varustettuihin kaupunkeihin, ja siellä hukkukaamme! Sillä Herra,
meidän Jumalamme, hukuttaa meidät ja juottaa meille myrkkyvettä,
sillä me olemme syntiä tehneet Herraa vastaan. Odotetaan rauhaa,
mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljäs-
tys! Daanista kuuluu hänen hevostensa korskunta, hänen orhiensa
hirnunnasta vapisee koko maa. Ja he tulevat ja syövät maan ja
kaiken, mikä siinä on, kaupungin ja siinä asuvaiset. Sillä katso, mi-
nä lähetän teidän sekaanne käärmeitä, myrkkyliskoja, joihin ei lu-
mous tehoa, ja ne purevat teitä, sanoo Herra. Missä on virvoitus
minun murheeseeni? Minun sydämeni on sairas. Katso, tyttären, mi-
nun kansani, huuto kuuluu kaukaisesta maasta: Eikö Herra ole Sii-
onissa, eikö ole siellä sen kuningas? Miksi he ovat vihoittaneet mi-
nut jumalankuvillansa, muukalaisten turhilla jumalilla? Ohi on elon-
aika, lopussa kesä, mutta ei ole meille apua tullut. Tyttären, minun
kansani, murtumisen tähden olen minä murtunut, minä käyn mur-
heasussa, kauhistus on minut vallannut. Eikö Gileadissa ole palsa-
mia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kan-
sani, haavat kasva umpeen?
Oi, jospa minun pääni olisi silkkaa vettä ja minun silmäni kyynel-
lähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, minun kansani, kaa-
tuneita! Oi, jospa minulla olisi erämaassa matkamiehen yömaja, niin
minä jättäisin kansani ja vaeltaisin pois heidän luotaan! Sillä he
