1107
Jeremian kirja
me syntiä tehneet. Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon ai-
kana, minkätähden sinä olet kuin muukalainen maassa, kuin mat-
kamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäksensä? Minkätähden sinä
olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kui-
tenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut
sinun nimiisi; älä meitä jätä. Näin sanoo Herra tästä kansasta: Noin
he mielellänsä harhailevat, eivät pidätä jalkojansa. Ei Herra mielisty
heihin; hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa ja rankaisee heidän
syntinsä. Ja Herra sanoi minulle: Älä rukoile tämän kansan puoles-
ta, sen hyväksi. Vaikka he paastoavat, en minä kuule heidän huu-
toansa, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en minä
heihin mielisty, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan.
Niin minä sanoin: Voi, Herra, Herra! Katso, profeetat sanovat heille:
'Ei teidän tarvitse nähdä miekkaa eikä kärsiä nälkää, vaan minä
annan teille vakaan rauhan tässä paikassa.' Mutta Herra sanoi mi-
nulle: Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole
lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäky-
jä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat
teille. Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat
minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sa-
novat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja
nälkään hukkuvat nämä profeetat. Ja kansa, jolle he ennustavat,
suistuu Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan, eikä kukaan hei-
tä hautaa - ei heitä, ei heidän vaimojansa, poikiansa eikä tyttäriän-
sä. Minä vuodatan heidän pahuutensa heidän päällensä. Ja sano
heille tämä sana: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää,
eivät lakkaa; sillä neitsyt, tytär, minun kansani, on raskaasti runnel-
tu, ylen kipeällä iskulla. Jos minä kedolle lähden, katso - miekan
kaatamia! Jos tulen kaupunkiin, katso - kalvava nälkä! Sillä sekä
profeetat että papit kiertävät maata eivätkä mitään tiedä. Oletko
sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia? Minkätäh-
den olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rau-
haa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee
peljästys! Me tunnemme, Herra, jumalattomuutemme, isiemme pahat
