1091
Jeremian kirja
kaikki kukkulat huojuivat. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään
ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois. Minä katselin,
ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat
kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä. Sillä näin sanoo
Herra: Koko maa tulee autioksi, vaikka minä en siitä peräti loppua
tee. Sentähden maa suree, ja taivaat ylhäällä pukeutuvat mustiin,
sillä minä olen puhunut, olen päättänyt, enkä kadu, en siitä peräy-
dy. Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki; he me-
nevät metsäntiheikköihin ja nousevat kallioille. Jokainen kaupunki
on hyljätty, eikä niissä kukaan asu. Ja sinä tuhon oma, mitä teet,
kun pukeudut purppuraan, kun koristaudut kultakoristeilla, kun suu-
rennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itsesi kaunistat. Rakastajat
ovat hyljänneet sinut, he etsivät sinun henkeäsi. Sillä minä kuulen
huudon, niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon, vaivan, niinkuin en-
sisynnyttäjän vaivan, tytär Siionin huudon; hän vaikeroitsee, levittää
kätensä: Voi minua, minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!
Kiertäkää Jerusalemin katuja, katsokaa ja tiedustelkaa, ja etsikää
sen toreilta: jos löydätte yhdenkään, jos on ainoatakaan, joka te-
kee oikein, joka noudattaa uskollisuutta, niin minä annan anteeksi
Jerusalemille. Mutta vaikka he sanovat: Niin totta kuin Herra elää,
he kuitenkin vannovat väärin. Herra, eivätkö sinun silmäsi katso us-
kollisuutta? Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua;
sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa
kuritusta varteen. He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmik-
si, eivät ole tahtoneet kääntyä. Silloin minä ajattelin: Sellaisia ovat
vain alhaiset; he ovat tyhmiä, sillä he eivät tunne Herran tietä, Ju-
malansa oikeutta. Niinpä menen ylhäisten luo ja puhuttelen heitä,
sillä he kyllä tuntevat Herran tien, Jumalansa oikeuden. Mutta he
olivat kaikki särkeneet ikeen, katkaisseet siteet. Sentähden surmaa
heidät metsän leijona, aavikon susi haaskaa heidät, pantteri väijyy
heidän kaupunkejansa. Kuka ikinä niistä lähtee, se raadellaan, sillä
paljot ovat heidän rikoksensa, suuri heidän luopumustensa luku.
Kuinka minä antaisin sinulle anteeksi? Sinun lapsesi ovat hyljänneet
minut ja vannoneet niiden kautta, jotka eivät jumalia ole. Minä ra-
