1090
Jeremian kirja
heiköstänsä, kansain tuhooja on lähtenyt liikkeelle, lähtenyt asuin-
paikastansa, tekemään sinun maasi autioksi: sinun kaupunkisi hävi-
tetään asujattomiksi. Sentähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja
parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois.
Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa rohkeus kuninkaalta ja päämie-
hiltä, papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät. Mutta minä sa-
noin: Voi, Herra, Herra! Totisesti, sinä saatoit tämän kansan ja Je-
rusalemin peräti pettymään, kun sanoit: 'Teillä on oleva rauha!' Ja
kuitenkin miekka koskee sieluun asti. Siihen aikaan sanotaan tälle
kansalle ja Jerusalemille: Kuuma tuuli tulee erämaan kalliokukkuloil-
ta tytärtä, minun kansaani, kohti - ei elon viskaamiseksi eikä puh-
distamiseksi. Tuuli, liian tuima sellaisiin, tulee minulta; nyt minä
myös julistan heille tuomiot. Katso, hän nousee niinkuin pilvi, ja
hänen vaununsa ovat kuin tuulispää, hänen hevosensa ovat kotkia
nopeammat. Voi meitä, sillä me olemme tuhon omat! Pese sydä-
mesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka
kauan asuvat sinun sisimmässäsi väärät ajatuksesi? Sillä kuule! Sa-
nansaattaja Daanista, onnettomuuden julistaja Efraimin vuorilta! Ke-
hoittakaa kansoja. Katso, kuuluttakaa Jerusalemia vastaan: Piirittäjät
tulevat kaukaisesta maasta ja kohottavat huutonsa Juudan kaupun-
keja vastaan. Niinkuin pellon vartijat he piirittävät sitä yltympäri,
koska se niskoitteli minua vastaan, sanoo Herra. Sinun vaelluksesi
ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän: tämän saat pahuudestasi;
niin, se on katkerata, niin, se koskee sydämeesi asti. Voi minun
rintaani, voi minun rintaani! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydä-
meni kammioita! Sydämeni väräjää minussa; en voi vaieta, sillä mi-
nä kuulen pasunan äänen, sotahuudon. Hävitys tulee hävityksen
päälle, sillä koko maa on tuhottu; äkisti ovat minun majani tuhotut,
silmänräpäyksessä minun telttani. Kuinka kauan minun täytyy nähdä
sotalippua, kuulla pasunan ääntä? Sillä minun kansani on hullu; ei-
vät he tunne minua. He ovat tyhmiä lapsia eivätkä ymmärtäväisiä;
he ovat viisaita tekemään pahaa, mutta tehdä hyvää he eivät taida.
Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä
siinä valoa ollut. Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja
