1094
Jeremian kirja
sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa. Minä olen täynnä
Herran vihaa, en jaksa sitä pidättää; vuodata se lapsukaisiin kadul-
la, niin myös nuorukaisparveen. Sillä niin mies kuin vaimokin vangi-
taan, niin vanhus kuin ikäloppu. Heidän talonsa joutuvat vieraille,
niin myös pellot ja vaimot; sillä minä ojennan käteni maan asukkai-
ta vastaan, sanoo Herra. Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin,
pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoit-
tavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sa-
noen: Rauha, rauha! vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sil-
lä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he
eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sor-
tuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra. Näin on Herra sano-
nut: Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysy-
kää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sie-
luillenne. Mutta he vastasivat: Emme vaella. Ja minä olen asettanut
teille vartijat: Kuunnelkaa pasunan ääntä. Mutta he vastasivat: Em-
me kuuntele. Sentähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta,
mitä heille on tapahtuva. Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnetto-
muuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he ei-
vät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun la-
kini. Mitä on minulle suitsutus, joka tulee Sabasta, ja paras kalmo-
ruoko kaukaisesta maasta? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle
otolliset, eivätkä teidän teurasuhrinne minulle kelpaa. Sentähden,
näin sanoo Herra: Katso, minä asetan tälle kansalle kompastuski-
viä, joihin he kompastuvat, isät ja pojat yhdessä, ja naapuri naapu-
rinsa kanssa hukkuu. Näin sanoo Herra: Katso, kansa tulee pohjoi-
sesta maasta, suuri kansa nousee maan perimmäisiltä ääriltä. He
käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Hei-
dän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla,
varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Siion. Kun
kuulemme siitä sanoman, niin meidän kätemme herpoavat; ahdistus
valtaa meidät, tuska, niinkuin synnyttäväisen. Älkää menkö vainiolle,
älkää vaeltako tiellä, sillä vihollisen miekka - kauhistus on kaikkial-
la! Tytär, minun kansani! Kääriydy säkkiin, vieriskele tuhassa; pidä
