1087
Jeremian kirja
synnyttänyt.' Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä eivätkä kas-
vojansa; mutta onnettomuutensa aikana he sanovat: 'Nouse ja pe-
lasta meidät.' Mutta missä ovat sinun jumalasi, jotka olet itsellesi
tehnyt? Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut onnettomuutesi ai-
kana. Sillä yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja, on sinulla juma-
lia, Juuda. Miksi riitelette minua vastaan? Olettehan te kaikki luo-
puneet minusta, sanoo Herra. Turhaan minä olen lyönyt teidän lap-
sianne; he eivät ole ottaneet kuritusta varteen. Teidän miekkanne
on syönyt teidän profeettojanne, niinkuin hävittävä leijona. Voi su-
kukuntaa - teitä! Katsokaa Herran sanaa: olenko minä ollut Israelil-
le erämaa, pimeyden maa? Miksi sanoo minun kansani: 'Me juok-
semme valtoimina, emme tule enää sinun tykösi.' Unhottaako neit-
syt koristeensa, morsian koruvyönsä? Mutta minun kansani on un-
hottanut minut epälukuisina päivinä. Kuinka ovelasti sinä kuljet
lempeä etsiessäsi! Niinpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin. Vaat-
teesi liepeetkin ovat köyhien, viatonten veressä. Et tavannut heitä
murtautumasta sisälle, mutta yhtäkaikki -! Ja kuitenkin sinä sanot:
'Minä olen syytön; hänen vihansa on kaiketi kääntynyt minusta
pois.' Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi, koska sinä sanot:
'En ole syntiä tehnyt.' Kuinka niin kovin kiiruhdat vaihtamaan tiesi!
Egyptistäkin olet saava häpeän, niinkuin olet häpeän saanut Assu-
rista. Senkin tyköä olet lähtevä kädet pääsi päällä, sillä Herra on
hyljännyt ne, joihin sinä luotat, ja heistä ei sinulle menestystä tule.
Sanottu on: Jos mies lähettää pois vaimonsa ja tämä menee hä-
nen luotansa ja joutuu toisen miehen vaimoksi, saako se mies
enää tulla hänen luokseen? Eikö se maa tule saastutetuksi? Mutta
sinä olet harjoittanut haureutta monen ystävän kanssa, ja sinäkö
saisit palata minun luokseni! sanoo Herra. Nosta silmäsi kukkuloihin
ja katso: missä ei olisi sinua maattu? Teitten vieressä sinä istuit
heitä odotellen, niinkuin arabialainen erämaassa, ja saastutit maan
haureellisella menollasi ja pahuudellasi. Sadekuurot tyrehtyivät, ke-
vätsade jäi tulematta, mutta sinulla oli porttonaisen otsa, et tahto-
nut hävetä. Kuitenkin sinä nyt huudat minulle: Isäni! - Sinä olet
nuoruuteni ystävä! - Pitääkö hän vihaa iankaikkisesti, kantaako hän
