BARUKIN KIRJA
6. Luku.
Jeremia osoittaa tässä kirjoituksessansa pakanain epäjumalain auttamattomuuden, ja varoittaa niihin suostumasta.
Tämä on otettu siitä lähetyskirjasta, jonka Jeremia lähetti niille, jotka piti vietämän pois Babeliin, Babelin kuninkaalta, jossa hän heille senkaltaista julistaa, jota Jumala oli hänen käskenyt:
1. Teidän rikostenne tähden, joita te olette tehneet Jumalaa vastaan, pitää te vietämän vangittuna Babeliin Nebukadnetsarilta, Babelin kuninkaalta.
2. Ja Babelissa pitää teidän oleman kauvan aikaa, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta; sitte minä taas vien teitä sieltä rauhassa ulos.
3. Mutta sillä välillä pitää teidän näkemän Babelissa olkapäillä kannettavan hopia-, kulta- ja puujumalia, joita pakanat pelkäävät.
4. Sentähden kavahtakaat, ettette tee senkaltaisia heidän perässänsä, ja ettette tule pakanain vertaiseksi.
5. Ja kuin te saatte nähdä kansan, joka edellä ja perässä käy, rukoilevan epäjumalia, niin sanokaat sydämissänne: Herra, sinua pitää rukoiltaman.
6. Sillä minun enkelini pitää oleman teidän tykönänne, ja hän on kysyvä teidän sieluinne perään.
7. Sillä heidän kielensä on tekiältä hyvin kaunistettu, ja sijattu kullalla ja hopialla, ja heillä ovat leikatut kielet; mutta ei ne ole oikiat kielet, eikä taida puhua.
8. He kaunistavat niitä kullalla, niinkuin neitsyttä, joka koreutta rakastaa,
9. Panevat kruunun niiden päähän; ja papit varastavat epäjumalilta hopiaa ja kultaa, ja kuluttavat keskenänsä, syövät ja juovat porttoin kanssa huorahuoneessa,
10. Ja kaunistelevat hopia-, kulta- ja puujumalia vaatteilla, niinkuin ne olisivat ihmiset.
11. Mutta ei ne taida varjella itsiänsä ruosteelta ja koilta.
12. Ja jos purpurahame puetaan heidän yllensä, niin pitää tomu pyyhittämän pois, joka laskeutuu niiden päälle.
13. Ja se kantaa valtikan kädessänsä niinkuin kuningas, ja ei taida rangaista yhtään, joka tekee häntä vastaan.
14. Sillä on myös miekka ja kirves kädessä, mutta ei taida itsiänsä varjella varkailta ja ryöstäjiltä; siitä kyllä nähdään, ettei ne ole jumalat: sentähden älkäät niitä peljätkö.
15. Niinkuin astia, jota tarvitaan, on kelpaamatoin, kuin se on särjetty, juuri niin on heidän epäjumalansa.
16. Kuin ne pannaan huoneisiinsa, niin niiden silmät tulevat täyteen tomua niiden jaloista, jotka tulevat sisälle.
17. Ja papit varjelevat epäjumalain templin ovilla, lukoilla ja teljillä, ettei ne ryöstäjiltä varastettaisi, niinkuin koska joku pannaan vankiuteen ja tallella pidetään, se kuin on tehnyt kuningasta vastaan ja on kuolemaan tuomittu.
18. He sytyttävät niiden eteen lamppuja, ja paljon enemmän kuin itse eteensä, ja ei ne kuitenkaan näe; ne ovat niinkuin malat huoneessa.
19. Ja matelevaiset madot maan päällä syövät heidän sydämensä ja vaatteensa, ja ei ne kuitenkaan mitään tunne.
20. Niiden kasvot ovat mustat huoneen savusta.
21. Yököt, pääskyset ja muut linnut istuvat heidän päänsä päälle, niin myös kissat.
22. Josta te mahdatte ymmärtää, ettei ne ole Jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.
23. Kulta, joka niiden päälle pantu on kaunistukseksi, ei se kiillä, jos ei ne ruosteesta perata; ja kuin ne valettiin, ei ne mitään tunteneet.
24. Kaikkinaisesta kalliista aineesta ovat ne tehdyt, joissa ei kuitenkaan ole henkeä.
25. Ettei he taida käydä, niin pitää niitä olkapäillä kannettaman, josta ihmiset kyllä taitavat ne huonoiksi nähdä.
26. Niiden pitää häpeemän, jotka niitä kunnioittavat, ettei ne eikä itse nousta taida, kuin he putoovat maahan, eikä liikuttaa itsiänsä, kuin joku ne panee johonkuhun paikkaan pystyälle, ja jos se kallistuu, ei se taida ojentaa itsiänsä ylös. Ja niinkuin uhri kuolleiden eteen, Juuri niin pannaan myös heidän eteensä.
27. Mutta heidän pappinsa tuhlaavat niiden uhrit, jotka niille annetaan, niin myös heidän vaimonsa koreilevat niistä, eikä anna siitä jotain vaivaiselle eli sairaalle.
28. Saastaiset vaimot ja ne, jotka makaavat lapsen vuoteessa, sattuvat heidän uhriinsa, josta te kyllä ymmärrätte, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.
29. Ja mistä niitä pitäis Jumalaksi kutsuttaman? sillä vaimot korjaavat kulta-, hopia-, ja puujumalia.
30. Ja papit istuvat heidän templissänsä leviällä kuorikapalla, ajelevat partansa, ja heillä on tukka päässänsä, istuvat paljaspäänä,
31. ulvovat ja huutavat epäjumalainsa edessä, niinkuin tapa on kuolleiden hautaamisessa.
32. Papit varastavat niiden vaatteet, ja vaatettavat niillä emäntänsä ja lapsensa.
33. Joko hyvää eli pahaa niille tehdään, niin ei ne kuitenkaan taida kostaa, eikä asettaa ketään kuninkaan virkaan, eli panna pois.
34. Ei ne taida antaa rahaa eli kalua; jos joku jotain niille lupaa, ja ei sitä pidä, niin ei ne valvo sitä.
35. Ei ne taida yhtäkään ihmistä pelastaa kuolemasta, eikä auttaa heikkoa väkevältä, eikä yhtäkään sokiaa tehdä näkemään.
36. Ei ne taida ensinkään ihmistä auttaa hädässä.
37. Ei ne armahda leskiä, eikä auta orpoja.
38. Sillä ne ovat puu, kullalla ja hopialla kaunistetut, kiven kaltaiset, jotka vuoresta lohkaistaan; sen tähden pitää heidän häpiään tuleman, jotka niitä kunnioittavat.
39. Kuinka siis pitää ne jumalina pidettämän, eli niin kutsuttaman?
40. Ei myös Kaldealaisetkaan heistä paljon pidä. Sillä koska he näkevät mykän, joka ei taida puhua, sen he vievät Belin eteen, ja sanovat: mykän pitää häntä rukoileman, niinkuin hän sen ymmärtäis.
41. Ja vaikka he tietävät, ettei sillä ole henkeä, kuitenkin juoksevat he niiden tykö.
42. Mutta vaimot istuvat kirkon edessä, vyötetyt köydellä, ja kantavat hedelmiä uhriksi.
43. Ja jos joku, joka menee ohitse, ottaa yhden heistä, ja makaa hänen, niin se kehuu sitä muita vastaan, ettei he ole niin mahdolliset olleet kuin hän, että köysi olis heistä kirvotetuksi tullut.
44. Kaikki, mitä heiltä tapahtuu, se on sula petos; kuinka siis ne pitää jumalina pidettämän, eli niin kutsuttaman?
45. Sepiltä ja kultasepiltä ovat ne tehdyt, ja mitä virkamiehet tahtovat, se pitää siitä tuleman, ei muuta mitään.
46. Ja jotka ne tehneet ovat, ei taida kauvan elää; kuinka ne ovat Jumalat, jotka heiltä tehdyt ovat?
47. Sillä he ovat jättäneet petoksen Ja häpiän jälkeentulevaisillensa.
48. Sillä kuin sota eli muutoin joku paha nousis, niin papit neuvoa pitävät keskenänsä, kuinka he heitänsä epäjumalinensa lymyttämän pitää.
49. Sentähden kyllä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, jotka itseänsä, ei sodasta eikä muusta onnettomuudesta, varjella taida.
50. Sillä ei ne kuitenkaan muu ole, kuin puujumalat, kullatut ja hopialla silatut; sentähden taidetaan tästälähin kyllä tietää, että se on petos, kaikille pakanoille ja kuninkaille ilmoitettu, että ei ne ole jumalat, vaan ihmisten käsillä tehdyt, ja ei niissä ole yhtään Jumalan työtä.
51. Sentähden taitaa jokainen ymmärtää, ettei ne ole jumalat.
52. Sillä ei ne pane yhtään kuningasta maalle, eikä anna ihmisille sadetta.
53. Ei ne hallitse eikä rankaise, enempi kuin linnutkaan, jotka tuulessa sinne ja tänne lentelevät.
54. Kuin puujumalain, kullattuin ja hopialla silattuin jumalain huoneet tulelta poltetuksi tulevat, niin niiden papit juoksevat siitä pois, ja varjelevat itsensä vahingosta; mutta ne palavat niinkuin muutkin malat.
55. Ei ne taida olla kuninkaita eli jotakuta sotaväkeä vastaan. Kuinka siis niitä pitää jumalina pidettämän, eli siksi kutsuttaman?
56. Puujumalat, hopialla silatut jumalat ja kullatut jumalat ei taida itsiänsä varkailta ja ryöstäjiltä varjella; sillä ne ovat heitä väkevämmät,
57. Niin että, kuin he ryöstävät heidät ja riisuvat heidät alasti, ottavat heidän kultansa, hopiansa, vaatteensa, ja pakenevat; niin ei ne taida auttaa itseänsä.
58. Sen tähden on yksi kuningas paljoa parempi, joka taitaa osoittaa voimansa, eli tarpeellinen talon kappale, joka talossa tarvitaan, eli ovi, joka varjelee huoneen, eli puupatsas kuninkaallisessa salissa, kuin väärät jumalat.
59. Aurinko, kuu ja tähdet paistavat, ja ovat kuuliaiset siinä, mihinkä Jumala heitä käskee.
60. Niin myös pitkäisen leimaus valaisee, niin että se nähdään; tuuli puhaltaa kaikessa maassa.
61. Ja kuin Jumala käskee pilvet juoksemaan koko maailman ylitse, niin he tekevät, mitä hän heille käskee.
62. Niin myös tuli ylhäältä polttaa ja kuluttaa vuoret ja metsät, ja tekee, mitä hänen on käsketty.
63. Mutta epäjumalat ei taida liikuttaa itsiänsä, eikä jotain tehdä; sen tähden ei pidä niitä pidettämän jumalina, eikä niin kutsuttaman, sillä ei ne taida rangaista eikä auttaa.
64. Että te nyt tiedätte, ettei ne ole jumalat, niin älkäät myös niitä peljätkö.
65. Sillä ei ne taida kuninkaita kirota eikä siunata,
66. Ei myös näyttää pakanoille jotain ihmettä taivaassa, ei valaista niinkuin aurinko, eikä valoa antaa niinkuin kuu.
67. Järjettömät luontokappaleet ovat paremmat niitä, ne taitavat juosta luolaan ja varjella itsensä.
68. Sentähden on se peräti selkiä, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.
69. Sillä niinkuin ei peljätys taida mitään varjella yrttitarhassa, niin ovat myös heidän epäjumalansa, kullatut ja hopialla silatut jumalat, ei mihinkään kelpaavaiset.
70. Ja niinkuin pensas yrttitarhassa, jonka päällä kaikkinaiset linnut istuvat, eli niinkuin kuollut, joka on haudassa, niin ovat heidän puujumalansa, kullatut ja hopialla silatut jumalat.
71. Ja siitä taidetaan ymmärtää, ettei ne ole jumalat, sillä purppuravaate, joka heidän yllänsä on, syödään koilta, ja ne itse kanssa viimein, niin että jokainen heitä sylkee.
72. Oi sitä onnellista ihmistä, joka on vanhurskas, jolla ei yhtään epäjumalaa ole! ei se tule nauruksi eikä pilkaksi.
Barukin kirjan loppu