BARUKIN KIRJA
2. Luku.
Armoa isoovaisten synnintunnustus ja rukous.
Ja Herra on pitänyt sanansa, jonka hän puhui meille ja meidän tuomareillemme, jotka Israelia hallitsivat, ja meidän kuninkaillemme ja päämiehillemme, ja
Israelin ja Juudan miehille;
2. Ja on antanut senkaltaisen suuren rangaistuksen tulla meidän päällemme, niin ettei sen vertaa taivaan alla ole tapahtunut kuin Jerusalemille, niinkuin Moseksen laissa on kirjoitettu:
3. Että ihmisen piti syömän poikansa ja tyttärensä lihaa.
4. Ja hän antoi heidät pois orjaksi kaikkiin valtakuntiin, jotka joka paikassa ympärillä ovat, häväistykseksi ja kiroukseksi kaikkein kansain seassa, jotka ovat meidän ympärillämme, joiden sekaan Herra heidät hajoittanut on.
5. Ja he ovat tulleet alimmaiseksi, ja ei ylimmäiseksi; sillä me olemme rikkoneet Herraa meidän Jumalaamme vastaan, siinä ettemme ole totelleet hänen ääntänsä.
6. Herra meidän Jumalamme on vanhurskas, mutta meidän ja meidän isämme täytyy hävetä, niinkuin se nyt tapahtuu.
7. Kaikki se paha, minkä Herra on puhunut meitä vastaan, on tullut meidän päällemme,
8. Ja emme ole rukoilleet Herraa, että jokaisen pitäis kääntymän pahan sydämensä ajatuksista.
9. Ja Herra on valvonut meidän onnettomuudeksemme, jonka hän on antanut meidän päällemme tulla; sillä Herra on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän on meille käskenyt;
10. Mutta emme totelleet hänen ääntänsä, vaeltaaksemme Herran käskyin jälkeen, jotka hän meille antanut on.
11. Ja nyt Herra, Israelin Jumala! joka sinun kansas Egyptin maalta olet vienyt väkevällä kädellä, suurella voimalla ja korkialla vallalla, tunnustähtein ja ihmetten kautta, ja olet tehnyt sinun nimes, niinkuin se nyt on:
12. Me olemme rikkoneet ja olleet jumalattomat, ja väärin tehneet kaikkia sinun käskyjäs vastaan.
13. Voi Herra meidän Jumalamme! lakkaa julmuudestas meitä vastaan, sillä me olemme juuri vähäksi joutuneet pakanain seassa, joihin sinä meidät hajoittanut olet.
14. Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja meidän anomuksemme, ja auta meitä sinun tähtes, ja anna meidän löytää armon heidän tykönänsä, jotka meidät ovat vieneet pois,
15. Että koko maailma tietäis sinun olevan Herran meidän Jumalamme! sillä Israel ja hänen siemenensä on nimitetty sinun nimes jälkeen.
16. Katso, Herra, sinun pyhästä huoneestas, ja ajattele meidän päällemme; kallista, Herra, korvas ja kuule;
17. Avaa silmäs, Herra, ja näe! sillä kuolleet tuonelassa, joiden henki on lähtenyt ruumiista, ei puhu Herran kunniasta ja vanhurskaudesta;
18. Vaan sielu, joka on sangen murheellinen, ja käy kumarruksissa surkiasti, ja on silmänsä pian itkenyt puhki, ja isoovainen sielu ylistää, Herra, sinun kunniaas ja vanhurskauttas.
19. Ja nyt Herra, meidän Jumalamme! me olemme edessäs meidän
rukouksillamme, ei meidän isäimme ja meidän kuningastemme
tähden, vaan sinun laupiutes tähden,
20. Ettäs olet antanut julmuutes ja vihas tulla meidän päällemme, niinkuin sinä sinun palvelias prophetan kautta olet puhunut ja sanonut:
21. Näin sanoo Herra: kumartakaat teidän olkanne, ja antakaat
teitänne Babelin kuninkaan alle, niin te saatte olla siinä
maassa, jonka minä teidän isillenne olen antanut.
22. Mutta jollette Herran ääntä kuule, antain teitänne Babelin kuninkaan alle,
23. Niin minä Juudan kaupungeista ja Jerusalemista otan pois ilon ja riemun äänen, ja yljän ja morsiamen äänen, ja koko maan, pitää oleman autiona, ja ei kenenkään siinä asuman.
24. Mutta emme totelleet sinun ääntäs, että me olisimme antaneet itsemme Babelin kuninkaan alle; sentähden olet sinä vahva ollut sanoissas, jotka olet puhunut sinun palvelias prophetain kautta, niin, että meidän kuningastemme luut ja meidän isäimme luut haudoistansa pois heitetyt ja hajoitetut ovat,
25. Niin että he päivällä auringossa ja yöllä kasteessa maanneet ovat, ja juuri surkiasti kuolleet nälän, miekan ja vankiuden kautta.
26. Ja Israelin huoneen ja Juudan huoneen pahuuden tähden olet sinä sinun huonees, kussa sinun nimeäs rukoillaan, antanut kukistettaa, niinkuin se tänäpänä tapahtuu.
27. Ja sinä, Herra meidän Jumalamme, olet meidän kanssamme juuri armollisesti ja kaiken sinun suuren laupiutes jälkeen tehnyt,
28. Niinkuin sinä palvelias Moseksen kautta puhunut olet, sinä päivänä, kuin sinä käskit hänen kirjoittaa sinun lakis Israelin lasten edessä, ja sanoit:
29. Jollette kuule minun ääntäni, niin pitää totisesti tämän joukon, joka on kyllä suuri, sangen vähäksi joutuman pakanain seassa, kuhunka minä heidät hajoitan.
30. Sillä minä tiedän, ettei he tottele minua; sillä se on kankia kansa. Mutta heidän pitää kääntymän sillä maalla, jossa he ovat vankina,
31. Ja pitää oppiman tietämään minun olevan Herran heidän Jumalansa. Ja minä annan heille ymmärtäväisen sydämen ja korvat, jotka kuulevat.
32. Niin pitää heidän siis ylistämän minua sillä maalla, jossa he ovat vankina, ja ajatteleman minun nimeäni,
33. Ja kääntymän kankeista niskoistansa ja rikoksistansa; sillä heidän pitää ajatteleman, kuinka heidän isäinsä käteen kävi, jotka olivat rikkoneet Herran edessä.
34. Ja minä vien heidät jälleen siihen maahan., jonka minä heidän isillensä, Abrahamille, Isakille ja Jakobille vannonut olin; ja heidän pitää siellä vallitseman, ja minä tahdon enentää heitä, ja en vähentää.
35. Ja tahdon tehdä ijankaikkisen liiton heidän kanssansa, niin että minä tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää oleman minun kansani.. Ja en tahdo enää ajaa pois minun kansaani Israelia maalta, jonka minä heille antanut olen.