ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
14 luku
Demetrius joutuu Persian kuninkaan vangiksi. Simonin onnellinen hallitus. Liitto roomalaisten ja spartalaisten kanssa uudistetaan. Simon korotetaan pappisruhtinaaksi, ja hänen ansionsa piirretään vaskitauluihin, jotka pannaan temppeliin kaikkien nähtäviksi.
1. Vuonna 172 kuningas Demetrius kokosi sotajoukkonsa ja lähti Meediaan sieltä hankkiakseen itsellensä apuväkeä taisteluun Tryfonia vastaan.
2. Kun Arsakes, Persian ja Meedian kuningas, sai kuulla, että Demetrius oli tunkeutunut hänen alueellensa, lähetti hän erään sotapäällikkönsä ottamaan hänet elävänä vangiksi. Tämä lähti liikkeelle ja voitti Demetriuksen sotajoukon, otti hänet vangiksi ja vei hänet Arsakeen eteen; tämä pani hänet vankeuteen.
4. Juudan maassa oli rauha, niin kauan kuin Simon eli. Hän harrasti kansansa parasta, ja hänen valtansa ja hänen maineensa oli heille aina mieluinen.
5. Ja hänen kaiken muun maineensa lisäksi tuli vielä se, että hän sai Joppen satamapaikaksi ja siten hankki maihintulopaikan meren saarelaisille.
6. Hän laajensi rajat kansallensa ja hallitsi maata.
7. Hän johdatti monta kotiin vankeudesta ja tuli Gasaran ja Beetsuurin ja linnanvaltiaaksi. Hän poisti siitä kaiken saastutuksen, eikä ollut ketään, joka häntä vastusti.
8. Peltomies viljeli rauhassa maatansa, ja maa antoi satonsa ja kedon puut hedelmänsä.
9. Vanhuksia istui toreilla, kaikki puhelivat yhteisestä hyvästä, ja nuorukaiset pukeutuivat upeaan sotaasuun.
10. Hän hankki kaupungeille elintarpeet ja varusti ne puolustusneuvoilla; hänen maineensa kuului hamaan maan ääriin.
11. Hän hankki rauhan maalle, ja Israel iloitsi suuresti.
12. Kukin istui viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, kenenkään peljättämättä.
13. Ei ollut enää ketään maassa, joka olisi sotinut heitä vastaan, ja kuninkaat voitettiin siihen aikaan perinpohjin.
14. Hän tuki kaikkia kansansa sorrettuja, hän kiivaili lain puolesta ja hävitti kaikki luopiot ja pahantekijät.
15. Hän kaunisti pyhäkön ihanaksi, kartutti pyhäkön astioita.
16. Kun Roomassa, vieläpä Spartassakin oli kuultu, että Joonatan oli kuollut, valtasi heidät suuri suru.
17. Mutta kun he saivat kuulla, että hänen veljensä Simon oli hänen sijaansa tullut ylimmäiseksi papiksi ja nyt hallitsi maata ja sen kaupunkeja,
18. niin he kirjoittivat hänelle vaskitauluihin piirretyn kirjoituksen, uudistaakseen hänen kanssaan sen ystävyyden ja sotaliiton, jonka he olivat tehneet hänen veljiensä Juudaan ja Joonatanin kanssa.
19. Tämä kirjoitus luettiin seurakunnan edessä Jerusalemissa.
20. Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka spartalaiset lähettivät: Spartalaisten päämiehet ja kaupunki tervehtivät ylimmäistä pappia Simonia ja vanhimpia ja pappeja sekä muuta Juudan kansaa, veljiänsä.
21. Kansamme tykö lähettämänne lähettiläät ovat kertoneet meille teidän maineestanne ja arvostanne, ja me olemme suuresti iloinneet heidän tulostaan.
22. Ja siitä, mitä he ovat sanoneet, olemme merkinneet muistiin kansanpäätösten joukkoon tämän: 'Numenius, Antiokuksen poika, ja Antipater, Jaasonin poika, juutalaisten lähettiläät, ovat tulleet meidän tykömme uudistamaan ystävyyden kanssamme.
23. Ja kansa on nähnyt hyväksi ottaa vstaan nämä miehet kaikella kunnialla ja merkityttää muistiin heidän sanansa ja panna julkisiin asiakirjoihin, että Spartan kansalla säilyisi niistä muisto. Ja jäljennöksen niistä me olemme valmistaneet lähetettäväksi ylimmäiselle papille Simonille'.
24. Tämän jälkeen Simon lähetti Numeniuksen Roomaan, mukanaan suuri kultainen kilpi, joka painoi tuhat miinaa, vahvistamaan heidän kanssaan liiton.
25. Kun kansa sai kuulla näistä tapahtumista, sanoivat he: Miten voimme osoittaa Simonille ja hänen pojilleen kiitollisuutta?
26. Sillä hän ja hänen veljensä ja isänsä huone ovat seisoneet lujina ja taistelleet Israelin vihollisia vastaan, karkoittaen heidät, ja lujittaneet sen vapauden. Ja he kaiverruttivat sen muistiin vaskitauluihin ja ripustivat ne pylvääseen Siionin vuorelle.
27. Ja kirjoitus kuului näin: Kahdeksantenatoista päivänä elul-kuuta vuonna 172, joka on kolmas vuosi Simonin, suuren ylimmäisen papin, Jumalan kansan ruhtinaan, hallitessa,
28. julistettiin meille suuressa pappien ja kansan ja kansan päämiesten ja maan vanhinten kokouksessa näin:
29. Koska niin usein on maassa ollut sotia, ovat Simon, Mattatiaan poika, Jooaribin poikien jälkeläinen, ja hänen veljensä antautuneet vaaralle alttiiksi ja torjuneet kansansa viholliset, että heidän pyhäkkönsä ja laki säilyisivät, ja hankkineet kansallensa suuren maineen.
30. Ja kun Joonatan oli liittänyt yhteen heidän kansansa ja tullut heidän ylimmäiseksi papikseen, ja kun hän oli tullut otetuksi heimonsa tykö,
31. niin heidän vihollisensa päättivät hyökätä heidän maahansa hävittääkseen sen ja ojentaakseen kätensä heidän pyhäkköänsä vastaan.
32. Silloin nousi Simon ja taisteli kansansa puolesta, ja hän kulutti paljon omia varojaan, varusti kansansa sotamiehet aseilla ja antoi heille palkan.
33. Hän linnoitti Juudean kaupungit ja Beetsuurin Juudean rajalla, missä ennen vihollisilla oli ollut asevarastonsa, ja pani sinne varusväeksi juutalaisia.
34. Hän linnoitti myös Joppen, joka on meren rannalla, sekkä Gasaran Asdodin rajalla, missä viholliset olivat ennen asuneet, ja pani sinne asumaan juutalaisia, ja hän varasi niihin kaikkea, mikä oli tarpeellista niiden kunnossapitoon.
35. Kun kansa havaitsi Simonin uskollisuuden ja sen maineen, jonka hän oli päättänyt hankkia kansallensa, niin he asettivat hänet ruhtinaakseen ja ylimmäiseksi papiksi, koska hän oli tehnyt tämän kaiken ja koska hän oli pysynyt oikeamielisenä ja uskollisena kansaansa kohtaan ja koska hän oli pyrkinyt kaikin tavoin kohottamaan kansaansa.
36. Ja hänen aikanaan heidän onnistui hänen johdollansa karkoittaa maasta pakanat sekä ne, jotka asuivat Daavidin kaupungissa, Jerusalemissa, ja olivat tehneet sinne itsellensä linnan, josta he tekivät partioretkiä, saastuttaen temppelin ympäristön ja suuresti häväisten sen pyhyyttä.
37. Ja hän pani siihen asumaan juutalaisia ja linnoitti sen, turvaksi maalle ja kaupungille, ja korotti Jerusalemin muurit.
38. Sentähden kuningas Demetrius vakuutti hänelle ylimmäisen papin arvon;
39. ja hän otti hänet ystäviensä joukkoon ja osoitti hänelle suurta kunniaa.
40. Sillä hän oli kuullut, että roomalaiset olivat selittäneet juutalaiset ystävikseen, liittolaisikseen ja veljikseen ja että he olivat kohdelleet Simonin lähettiläitä kaikella kunnioituksella.
41. Ja nyt ovat juutalaiset ja papit nähneet hyväksi päättää, että Simon on oleva heidän ruhtinaansa ja ylimmäinen pappinsa ikuisiin aikoihin asti, kunnes nousee luotettava profeetta,
42. ja että hän on oleva heidän sotapäällikkönsä ja asettava ne, jotka pitävät silmällä yleisiä töitä, maata, aseita ja linnoituksia.
43. Ja hänen huolenaan on oleva pyhäkön hoito, ja häntä on kaikkien toteltava; ja kaikki maan viralliset asiakirjat on laadittava hänen nimessään, ja hän saa pukeutua purppuraan ja kantaa kultakoristetta.
44. Eikä kenenkään kansasta tai papeista ole lupa kumota tästä mitään tai väittää hänen määräyksiään vastaan tai järjestää maassa kansankokouksia ilman hänen suostumustaan tai pukeutua purppuraan ja koristaa itseään kultaisella soljella.
45. Mutta jos joku tekee tätä vastaan tai kumoaa tästä jotakin, hän joutukoon rangaistukseen.
46. Ja koko kansa on päättänyt Simonin hyväksi säätää, että näitä määräyksiä on noudatettava.
47. Ja Simon on hyväksynyt sen ja suostunut olemaan ylimmäinen pappi, sotapäällikkö ja juutalaisten ja pappien ruhtinas sekä johtamaan kaikkea.
48. Ja he ovat määränneet, että tämä kirjoits on piirrettävä vaskitauluihin ja ne pantava pyhäkön suljetulle alueelle näkyvään paikkaan;
49. ja että niiden jäljennös on pantava säilöön aarekammioon Simonia ja hänen poikiansa varten.