2 luku

Paavali muistuttaa tessalonikalaisille, kuinka lempeästi hän oli käyttäytynyt heitä kohtaan saarnatessaan heille evankeliumia 1 – 12, kiittää Jumalaa siitä, että he olivat uskollisia evankeliumille kärsimyksien ja vainojen aikoina 13 – 16, ja ilmaisee haluavansa jälleen nähdä heitä 17 – 20.

1 Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha;

1 Tiedätte näet itse, veljet, tulomme luoksenne, ettei se ole turha,

1. Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;

1. Sillä te idzekin tiedätte rackat weljet meidän tulemisem teidän tygön ettei se ole turha ollut.

1. SIlle itze te mös tiedhette rackat Weliet/ meiden Siselkieumisesta teiden tygen/ ettei se ole turha ollut/ (Sillä itse te myös tiedätte rakkaat weljet/ meidän sisälle käymisestä teidän tykön/ ettei se ole turha ollut/)

1. Αὐτοὶ γὰρ οἴδατε, ἀδελφοί, τὴν εἴσοδον ἡμῶν τὴν πρὸς ὑμᾶς, ὅτι οὐ κενὴ γέγονεν,

1. αυτοι γαρ οιδατε αδελφοι την εισοδον ημων την προς υμας οτι ου κενη γεγονεν 1. aυtoi gar oidate adelfoi ten eisodon emon ten pros υmas oti oυ kene gegonen

1 For* brethren, you° yourselves know our entrance to you°, that it has not become empty.

1. For yourselves, brethren, know our entrance in unto you, that it was not in vain:

1. I vide selv, Brødre! at vor Indgang hos Eder ikke var i Forfængelighed;

1. Käre bröder, I veten sjelfve vår ingång till eder, att han var icke fåfäng;

1. Sest teie isse teate, wennad, meie tullemist teie jure, et se ep olle tühhine olnud;

1. Jūs patys, broliai, žinote, kad mūsų apsilankymas pas jus nebuvo veltui.

1. Denn auch ihr wisset, liebe Brüder, von unserm Eingang zu euch, daß er nicht vergeblich gewesen ist;

1. Vous savez, en effet, vous-mêmes, frères, que notre arrivée chez vous n'a pas été vaine;

1. PORQUE, hermanos, vosotros sabéis que nuestra entrada a vosotros no fué vana:

1 Want gij weet zelven, broeders, onzen ingang tot u, dat die niet ijdel is geweest;

1. Albowiem wy sami wiecie, bracia! że przyjście nasze do was nie było próżne;

1. Mert magatok tudjátok, atyámfiai, hogy a mi ti hozzátok való menetelünk nem volt hiábavaló; [1†]

1 Вы сами знаете, братия, о нашем входе к вам, что он был не бездейственный;

1. Самі бо знаєте, браттє, про вхід наш між вас, що не марно він став ся;

2 vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.

2 vaan, vaikka me ennen, niin kuin tiedätte, olimmekin* kärsineet ja meitä oli pahoinpidelty Filippissä, rohkenimme kuitenkin Jumalassamme puhua teille Jumalan ilosanomaa suuressa kilvoituksessa.

2. Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa.

2. Waan nijncuin me ennen kärsinet olemma ja me Philippis häwäistin ( nijncuin te tiedätte ) cuitengin olimma me rohkiat meidän Jumalasam puhuman teille Jumalan Evangeliumita suures kilwoittelemises.

2. Waan quin me ennen kersinet olema/ ia häueistudh olima Philippis (qui te tiedhette) nin me quitengin rochkiat olima meiden Jumalasam/ puhuman teille Jumalan Euangelium swres campauxes. (Waan kuin me ennen kärsineet olemme/ ja häwäistyt olimme Philippissä (kun te tiedätte) niin me kuitenkin rohkiat olimme meidän Jumalassamme/ puhumaan teille Jumalan ewankelium suuren kamppauksessa.)

2. ἀλλὰ προπαθόντες καὶ ὑβρισθέντες, καθὼς οἴδατε, ἐν Φιλίπποις, ἐπαρρησιασάμεθα ἐν τῷ Θεῷ ἡμῶν λαλῆσαι πρὸς ὑμᾶς τὸ εὐαγγέλιον τοῦ Θεοῦ ἐν πολλῷ ἀγῶνι.

2. αλλα και προπαθοντες και υβρισθεντες καθως οιδατε εν φιλιπποις επαρρησιασαμεθα εν τω θεω ημων λαλησαι προς υμας το ευαγγελιον του θεου εν πολλω αγωνι 2. alla kai propathontes kai υβristhentes kathos oidate en filippois eparresiasametha en to theo emon lalesai pros υmas to eυaggelion toυ theoυ en pollo agoni

2 But having suffered before, and having been abused in Philippi {Acts 16:12-40} , just-as you° know, we were bold in our God to speak to you° the good-news of God, (even) in (our) large struggle.

2. But even after that we had suffered before, and were shamefully entreated, as ye know, at Philippi, we were bold in our God to speak unto you the gospel of God with much contention.

2. men forud mishandlede og forhaanede, som I vide, i philippi, vare vi alligevel frimodige i vor Gud til at tale Guds Evangelium hos Eder under megen Kamp.

2. Utan, såsom vi tillförene hade lidit, och försmädde varit uti Philippis, som I veten, vorom vi ändå vid god tröst i vårom Gud, till att tala när eder Guds Evangelium, med mycken kämpning.

2. Waid ehk meie kül enne ollime kannatanud, ja ärrateotud Wilippi-liñnas, nenda kui teie teate, siiski olleme meie Jummala sees julgust wötnud, Jummala armo-öppetust teile kulutada mitme woitlemissega.

2. Prieš tai, kaip patys žinote, nukentėję ir paniekinti Filipuose, buvome drąsūs Dieve ir skelbėme jums Evangeliją esant dideliam pasipriešinimui.

2. sondern, ob wir gleich zuvor gelitten hatten und geschmäht gewesen waren zu Philippi, wie ihr wisset, waren wir freudig in unserm Gott, bei euch zu sagen das Evangelium Gottes mit großen Kämpfen.

2. Mais, quoique auparavant nous eussions souffert, et que nous eussions été outragés à Philippes, comme vous le savez, nous avons pris assurance en notre Dieu, pour vous annoncer l'Évangile de Dieu au milieu de grands combats.

2. Mas aun, habiendo padecido ántes, y sido afrentados en Filipos, como vosotros sabéis, tuvimos confianza en el Dios nuestro para anunciaros el evangelio de Dios en medio de grande combate.

2 Maar, hoewel wij te voren geleden hadden, en ook ons smaadheid aangedaan was, gelijk gij weet, te Filippi, zo hebben wij nochtans vrijmoedigheid gebruikt in onzen God, om het Evangelie van God tot u te spreken in veel strijds.

2. Ale chociażeśmy i przedtem cierpieli, i zelżeni byli (jako wiecie) w mieście Filipach, wszakże bezpiecznieśmy sobie poczęli w Bogu naszym, w opowiadaniu u was Ewangielii Bożej z wielkim bojem,

2. Sőt inkább, noha elébb már háborúságot és bosszúságot szenvedtünk volt Filippiben, a mint tudjátok, volt bátorságunk a mi Istenünkben, hogy közöttetek is hirdessük az Isten evangyéliomát sok tusakodással. [2†]

2 но, прежде пострадав и быв поруганы в Филиппах, как вы знаете, мы дерзнули в Боге нашем проповедать вам благовестие Божие с великим подвигом.

2. нї, пострадавши перед тим і дознавши зневаги, як знаєте, в Филипах, зосьмілились ми в Бозї нашому глаголати до вас благовістє Боже з великою боротьбою.

3 Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;

3 Kehoituspuheemme ei näet johdu eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa esitetty.

3. Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;

3. Sillä ei meidän neuwom ollut exytyxes eikä saastaisudes ei myös cawaluxes.

3. Sille ette meiden manauxen ei ollut exytoxehen eikä saastautehen/ eikä mös caualuxen cansa/ (Sillä että meidän manauksen ei ollut eksytyksehen eikä saastautehen/ eikä myös kawaluksen kanssa/)

3. ἡ γὰρ παράκλησις ἡμῶν οὐκ ἐκ πλάνης οὐδὲ ἐξ ἀκαθαρσίας, οὔτε ἐν δόλῳ,

3. η γαρ παρακλησις ημων ουκ εκ πλανης ουδε εξ ακαθαρσιας ουτε εν δολω 3. e gar paraklesis emon oυk ek planes oυde eks akatharsias oυte en dolo

3 For* our encouragement (is) not from deceit, nor from uncleanness, nor in treachery.

3. For our exhortation was not of deceit, nor of uncleanness, nor in guile:

3. Thi vor Formaning er ikke af Vildfarelse, ikke heller af ureen hensigt, ei heller med Svig;

3. Ty vår förmaning var icke till villfarelse, icke heller till orenlighet, icke heller med list;

3. Sest meie maenitsus ei olnud mitte pettussest, egga roppust noust, egga kawwalusses.

3. Juk mūsų skelbimas plaukia ne iš klaidos, nei iš netyro nusistatymo, nei iš klastingumo.

3. Denn unsere Ermahnung ist nicht gewesen aus Irrtum noch aus Unreinigkeit noch mit List;

3. Car il n'y a eu dans notre prédication ni erreur, ni aucun motif impur, ni fraude.

3. Porque nuestra exhortación no fué de error, ni de inmundicia, ni con engaño;

3 Want onze vermaning is niet geweest uit verleiding, noch uit onreinigheid, noch met bedrog;

3. Albowiem napominanie nasze nie było z oszukania, ani z nieczystości, ani z zdrady;

3. Mert a mi buzdításunk nem hitetésből van, sem nem tisztátalanságból, sem nem álnokságból: [3†]

3 Ибо в учении нашем нет ни заблуждения, ни нечистых побуждений , ни лукавства;

3. Утїшеннє бо наше (було) не від лукавства, анї від нечистоти, анї в підступі,

4 vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

4 Vaan niin kuin Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi siihen, että meille on uskottu ilosanoma, niin me puhumme, emme ollaksemme mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee sydämemme.

4. Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.

4. Waan nijncuin me Jumalalda coetellut olemma ja meille on Evangelium uscottu saarnata nijn me myös puhumma. Ei nijn että me tahdoisim ihmisille kelwata waan Jumalalle joca meidän sydämemme coettele.

4. Waan quin me Jumalalda coetellud olema/ ette meille Euangelium on vskottu sarnata/ nin me puhuma/ Ei nin ette me tahdhoisim Inhimisten keluata waan Jumalan/ ioca meiden sydhemen coettele. (Waan kuin me Jumalalta koetellut olemme/ että meille ewankelium on uskottu saarnata/ niin me puhumme/ Ei niin että me tahtoisimme ihmisten kelwata waan Jumalan/ Joka meidän sydämen koettelee.)

4. ἀλλὰ καθὼς δεδοκιμάσμεθα ὑπὸ τοῦ Θεοῦ πιστευθῆναι τὸ εὐαγγέλιον, οὕτω λαλοῦμεν, οὐχ ὡς ἀνθρώποις ἀρέσκοντες, ἀλλὰ Θεῷ τῷ δοκιμάζοντι τὰς καρδίας ἡμῶν.

4. αλλα καθως δεδοκιμασμεθα υπο του θεου πιστευθηναι το ευαγγελιον ουτως λαλουμεν ουχ ως ανθρωποις αρεσκοντες αλλα τω θεω τω δοκιμαζοντι τας καρδιας ημων 4. alla kathos dedokimasmetha υpo toυ theoυ pisteυthenai to eυaggelion oυtos laloυmen oυch os anthropois areskontes alla to theo to dokimazonti tas kardias emon

4 But just-as we have been approved by God to be entrusted (with) the good-news, so we are speaking; not as pleasing men, but (it is) God who tests our hearts.

4. But as we were allowed of God to be put in trust with the gospel, even so we speak; not as pleasing men, but God, which trieth our hearts.

4. men ligesom vi ere fundne værdige af Gud til at betroes Evangelium, saaledes tale vi, ikke som vi vilde behage Menneskene, men Gud, som prøver vore Hjerter.

4. Utan, såsom vi af Gudi bepröfvade vorom, att oss Evangelium betrodt är till att predika, så talom vi; icke såsom vi ville täckas menniskom, utan Gudi, den der pröfvar vår hjerta.

4. Waid nenda kui Jummal meid on kolbawaks teinud, sedda armo-öppetust meie kätte uskuda, nenda räkime meie, ei mitte nenda kui innimeste, waid Jum̃ala mele pärrast, kes meie süddamed läbbikatsub.

4. Dievo pripažinti tinkami, kad mums būtų patikėta Evangelija, ją ir skelbiame taip, kad patiktume ne žmonėms, bet Dievui, kuris tiria mūsų širdis.

4. sondern, wie wir von Gott bewährt sind, daß uns das Evangelium vertraut ist zu predigen, also reden wir, nicht, als wollten wir den Menschen gefallen, sondern Gott, der unser Herz prüft.

4. Mais, comme Dieu nous a jugés dignes de nous confier l'Évangile, aussi parlons-nous, non pour plaire aux hommes, mais à Dieu, qui éprouve nos cœurs.

4. Sino que como hemos sido aprobados de Dios, para que se nos encargase el evangelio; así también hablamos, no como los que agradan a los hombres, sino a Dios, el cual prueba nuestros corazones.

4 Maar, gelijk wij van God beproefd zijn geweest, dat ons het Evangelie zou toebetrouwd worden, alzo spreken wij, niet als mensen behagende, maar Gode, Die onze harten beproeft.

4. Ale jako nas Bóg sobie upodobał, żeby nam była zwierzona Ewangielija, tak mówimy, nie jako ludziom się podobając, ale Bogu, który sobie upodobywa serca nasze.

4. Hanem a miképen az Isten méltatott minket arra, hogy reánk bízza az evangyéliomot, akképen szólunk; nem úgy, hogy embereknek tessünk hanem az Istennek, a ki megvizsgálja a mi szívünket. [4†]

4 но, как Бог удостоил нас того, чтобы вверить нам благовестие, так мы и говорим, угождая не человекам, но Богу, испытующему сердца наши.

4. а яко ж ми вибрані від Бога, щоб повірити нам благовістє, так ми й глаголемо, не як ті, що людям догоджують, а Богу, що розвідує серця наші.

5 Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,

5 Sillä emme koskaan ole esiintyneet liehakoivin sanoin, niin kuin tiedätte, emmekä tekosyin voitonhimoa tyydyttääksemme — Jumala on todistajamme —

5. Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla; Jumala on todistaja.

5. Sillä embä me coscan waeldanet liuckailla sanoilla ( nijncuin te tiedätte ) engä ahneuden tilalla Jumala on sijhen todistaja.

5. Sille eipe me coskan waeldanuet ole liuckasten sanain cansa (quin te tiedhette) eikä mös Ahneuxen tilan cansa/ Jumala ombi sihen Todhistaija. (Sillä eipä me koskaan waeltaneet ole liukasten sanain kanssa (kuin te tiedätte) eikä myös ahneuksen tilan kanssa/ Jumala ompi siihen todistaja.)

5. οὔτε γάρ ποτε ἐν λόγῳ κολακείας ἐγενήθημεν, καθὼς οἴδατε, οὔτε ἐν προφάσει πλεονεξίας, Θεὸς μάρτυς,

5. ουτε γαρ ποτε εν λογω κολακειας εγενηθημεν καθως οιδατε ουτε εν προφασει πλεονεξιας θεος μαρτυς 5. oυte gar pote en logo kolakeias egenethemen kathos oidate oυte en profasei pleoneksias theos martυs

5 For* just-as you° know, (God (being) witness), we neither previously came* in words of flattery, nor in a pretext of greed,

5. For neither at any time used we flattering words, as ye know, nor a cloke of covetousness; God is witness:

5. Thi hverken omgikkes vi med smigrende Ord, som I vide, ei heller med paaskud for Gjerrighed; Gud er Vidne.

5. Ty vi hafve icke umgått med smekligom ordom, såsom I veten, icke heller med tillfälle till girighet; Gud är dess vittne;

5. Sest meie ep olle ial teie su pärrast räkinud, nenda kui teie teate, egga middagi ahnusse näul teinud, Jummal on tunnistaja.

5. Kaip žinote, niekada nepasižymėjome pataikaujančiomis kalbomis ir paslėptu godumu,­Dievas yra liudytojas,­

5. Denn wir sind nie mit Schmeichelworten umgegangen, wie ihr wisset, noch mit verstecktem Geiz, Gott ist des Zeuge;

5. Car nous n'avons jamais employé de paroles flatteuses, comme vous le savez, ni agi par aucun motif intéressé; Dieu en est témoin.

5. Porque nunca nos servimos de palabras lisongeras, como vosotros sabéis, ni de pretexto de avaricia: Dios es testigo:

5 Want wij hebben nooit met pluimstrijkende woorden omgegaan, gelijk gij weet, noch met enig bedeksel van gierigheid; God is getuige!

5. Albowiem nigdyśmy nie używali mowy pochlebnej, jako wiecie; aniśmy pod zasłoną czego łakomstwu dogadzali; Bóg jest świadkiem;

5. Mert sem hízelkedő beszéddel, a mint tudjátok, sem telhetetlenség színében nem léptünk fel soha, Isten a bizonyság; [5†]

5 Ибо никогда не было у нас перед вами ни слов ласкательства, как вы знаете, ни видов корысти: Бог свидетель!

5. Нїколи бо не було в нас лестивого слова до вас, яко ж знаєте, анї думки зажерливої: Бог сьвідок.

6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

6 emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,

6. Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta, vaikka me olisimme taitaneet teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit;

6. En me myös ole ihmisildä cunniata pyytänet eikä teildä eikä muilda.

6. Eipe me mös ole Cunnia pytenyet Inhimisilde/ eikä teilde eikä muilda. (Eipä me myös ole kunniaa pyytäneet ihmisiltä/ eikä teiltä eikä muilta.)

6. οὔτε ζητοῦντες ἐξ ἀνθρώπων δόξαν, οὔτε ἀφ’ ὑμῶν, οὔτε ἀπὸ ἄλλων, δυνάμενοι ἐν βάρει εἶναι ὡς Χριστοῦ ἀπόστολοι,

6. ουτε ζητουντες εξ ανθρωπων δοξαν ουτε αφ υμων ουτε απ αλλων δυναμενοι εν βαρει ειναι ως χριστου αποστολοι 6. oυte zetoυntes eks anthropon doksan oυte af υmon oυte ap allon dυnamenoi en βarei einai os christoυ apostoloi

6 nor seeking glory from men, neither from you° nor from others, (while) being able to be a burden (to) you° as apostles of Christ.

6. Nor of men sought we glory, neither of you, nor yet of others, when we might have been burdensome, as the apostles of Christ.

6. Vi søgte og ikke Ære af Menneske, hverken af Eder eller af Andre, enddog vi kunde have været Eder til Byrde som Christi Apostler;

6. Hafvom icke heller sökt pris af menniskom, hvarken af eder, eller androm;

6. Meie ei otsi au innimeste käest, ei teie, egga teiste käest.

6. niekada neieškojome žmonių garbės, nei tarp jūsų, nei kitur. Būdami Kristaus apaštalai, galėjome būti jums našta,

6. haben auch nicht Ehre gesucht von den Leuten, weder von euch noch von andern;

6. Et nous n'avons point recherché la gloire qui vient des hommes, ni parmi vous, ni parmi les autres; quoique nous pussions, comme apôtres de Jésus-Christ, peser avec autorité,

6. Ni de los hombres buscamos gloria, ni de vosotros, ni de otros; aunque podíamos seros de carga como apóstoles de Cristo.

6 Noch zoekende eer uit mensen, noch van u, noch van anderen; hoewel wij u tot last konden zijn als Christus' apostelen;

6. Aniśmy szukali od ludzi chwały, ani od was, ani od inszych, mogąc wam być ciężkimi, jako Apostołowie Chrystusowi;

6. Sem emberektől való dicsőítést nem kerestünk, sem tőletek, sem másoktól, holott terhetekre lehettünk volna, mint Krisztus apostolai. [6†]

6 Не ищем славы человеческой ни от вас, ни от других:

6. Не шукали ми нї від людей слави, нї од вас, нї од инших, можучи в повазї бути, яко Христові апостоли.

7 vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;

7 vaikka Kristuksen apostoleina voisimme vaatia arvonantoa, vaan olimme lempeät keskellänne, niin kuin *imettävä äiti* vaalii lapsiaan.

7. Mutta me olimme hienot teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,

7. Waicka meillä olis kyllä walda teitä rasitta nincuin Christuxen Apostoleilla cuitengin olemma me ollet hienot teidän cansan.

7. Waicka meille olis kylle walta teite raskautta/ ninquin Christusen Apostolit. Waan me olema Eiteliset olluet teiden tykenen/ (Waikka meillä olisi kyllä walta teitä raskauttaa/ niinkuin Kristuksen apostolit. Waan me olimme äiteelliset olleet teidän tykönän/)

7. ἀλλ’ ἐγενήθημεν ἤπιοι ἐν μέσῳ ὑμῶν, ὡς ἂν τροφὸς θάλπῃ τὰ ἑαυτῆς τέκνα·

7. αλλ εγενηθημεν ηπιοι εν μεσω υμων ως αν τροφος θαλπη τα εαυτης τεκνα 7. all egenethemen epioi en meso υmon os an trofos thalpe ta eaυtes tekna

7 But we became mild in your° midst, as a nurse may cherish her own children.

7. But we were gentle among you, even as a nurse cherisheth her children:

7. men vi omgikkes mildt med Eder. Som en Amme pleier sine Børn,

7. Ändock vi väl hadom haft magt att förtunga eder, såsom Christi Apostlar; men vi vorom milde när eder, lika som en amma fostrar sin barn.

7. Ja meie woiksime teile koormaks olla, kui Kristusse apostlid; agga meie olleme lahked olnud teie seas, kui üks immetaja naene omma ennese lapsed hoiab:

7. vis dėlto pas jus buvome švelnūs, tarsi maitinanti motina, globojanti savo kūdikius.

7. hätten euch auch mögen schwer sein als Christi Apostel. Aber wir sind mütterlich gewesen bei euch, gleichwie eine Amme ihr Kind pflegt;

7. Cependant, nous avons été doux au milieu de vous. Comme une nourrice prend un tendre soin de ses propres enfants,

7. Ántes fuimos blandos entre vosotros como nodriza, que acaricia a sus propios hijos:

7 Maar wij zijn vriendelijk geweest in het midden van u, gelijk als een voedster haar kinderen koestert;

7. Aleśmy byli skromnymi między wami, jako gdy mamka odchowuje dziatki swoje.

7. De szívélyesek valánk ti közöttetek, a miként a dajka dajkálgatja az ő gyermekeit. [7†]

7 мы могли явиться с важностью, как Апостолы Христовы,но были тихи среди вас, подобно как кормилица нежно обходится с детьми своими.

7. Нї, ми були тихі серед вас. Як мамка гріє дїток своїх,

8 niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.

8 Näin me teitä kaivaten,* halusimme antaa teille ei ainoastaan Jumalan ilosanomaa, vaan oman henkemmekin, sillä olitte käyneet rakkaiksi.

8. Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.

8. Nijncuin jocu imettäjä lapsens hellikeinä pitä nijn oli myös meidän sydämem halu teihin jacaman teille ei ainoastans Jumalan Evangeliumita mutta myös meidän hengem: sillä te oletta meille rackaxi tullet.

8. Ninquin iocu amma Lapsensa hellikeine pideis/ Juri nin oli meille sydemen halu teihin/ iacamaha' teide' cansan/ ei waan Jumala' Eua'gelium/ mutta mös meide' He'gem/ Sille te oletta tullet meille rackahaxi. (Niinkuin joku ämmä lapsensa hellikäinä pitäisi/ Juuri niin oli meillä sydämen halu teihin/ jakamahan teidän kanssan/ ei waan Jumalan ewankelium/ mutta myös meidän henkemme/ Sillä te olette tulleet meille rakkahaksi.)

8. οὕτως ὁμειρόμενοι ὑμῶν εὐδοκοῦμεν μεταδοῦναι ὑμῖν οὐ μόνον τὸ εὐαγγέλιον τοῦ Θεοῦ, ἀλλὰ καὶ τὰς ἑαυτῶν ψυχάς, διότι ἀγαπητοὶ ἡμῖν γεγένησθε.

8. ουτως ιμειρομενοι υμων ευδοκουμεν μεταδουναι υμιν ου μονον το ευαγγελιον του θεου αλλα και τας εαυτων ψυχας διοτι αγαπητοι ημιν γεγενησθε 8. oυtos imeiromenoi υmon eυdokoυmen metadoυnai υmin oυ monon to eυaggelion toυ theoυ alla kai tas eaυton psυchas dioti agapetoi emin gegenesthe

8 So having kindly-feelings of you°, we were delighted to give to you° not only the good-news of God, but also our own souls, because you° have become beloved to us.

8. So being affectionately desirous of you, we were willing to have imparted unto you, not the gospel of God only, but also our own souls, because ye were dear unto us.

8. saaledes ere vi, af inderlig Kjærlighed til Eder, villige til at dele med Eder, ikke aleneste Guds Evangelium, men ogsaa vort eget Liv, fordi I ere blevne og elskelige.

8. Så hafvom vi hjertans lust haft till eder, att dela med eder icke allenast Guds Evangelium, utan ock vårt eget lif; ty I ären oss käre vordne.

8. Nenda ihhaldasime meie teid, ja tahtsime hea melega teile jaggada ei mitte ükspäinis Jummala armo-öppetust, waid ka meie ennaste hinged, sepärrast, et teie meie melest ollete armsaks sanud.

8. Taip jus mylėdami, troškome pasidalyti su jumis ne tik Dievo Evangelija, bet ir savo gyvybe, nes tapote mums brangūs.

8. also hatten wir Herzenslust an euch und waren willig, euch mitzuteilen nicht allein das Evangelium Gottes sondern auch unser Leben, darum daß wir euch liebgewonnen haben.

8. Ainsi plein de sollicitude pour vous, nous aurions voulu vous donner, non seulement l'Évangile de Dieu, mais aussi notre propre vie, parce que nous vous avions pris en affection.

8. De manera que, teniéndoos grande afecto, quisiéramos entregaros no solo el evangelio de Dios, mas aun nuestras propias almas; por cuanto nos erais muy caros.

8 Alzo wij, tot u zeer genegen zijnde, hebben u gaarne willen mededelen niet alleen het Evangelie van God, maar ook onze eigen zielen, daarom dat gij ons lief geworden waart.

8. Tak wam życzliwymi będąc, gotowiśmy byli użyczyć wam nie tylko Ewangielii Bożej, ale też i dusz naszych, dlatego iżeście nam miłymi byli.

8. Így felbuzdulva irántatok, készek valánk közleni veletek nemcsak az Isten evangyéliomát, hanem a mi magunk lelkét is, mivelhogy szeretteinkké lettetek nékünk. [8†]

8 Так мы, из усердия к вам, восхотелипередать вам не только благовестие Божие, но и души наши, потому что вы стали нам любезны.

8. оттак, бажаючи вас, мали ми щиру волю, передати вам не тілько благовістє Боже, та ще й свої душі, тим що ви були нам любі.

9 Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.

9 Te näet muistatte, veljet, työmme ja *vaivamme, sillä yöt* päivät työskennellen, jottemme rasittaisi ketään teistä, me julistimme teille Jumalan ilosanomaa.

9. Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.

9. Te muistatte rackat weljet meidän työm ja waiwam: sillä yöllä ja päiwällä me työtä teimme etten me ketän teistä rasitais ja saarnaisim Jumalan Evangeliumi teidän edesän.

9. Te muistatta kylle (rackat weliet) meiden töen ia meiden waiuan. Sille ette ölle ia peiuelle me töteteimme/ ettei me ketäken teiste raskauttaisi/ ia sarnasim teiden edesen Jumalan Euangelium. (Te muistatte kyllä (rakkaat weljet) meidän työn ja meidän waiwan. Sillä että yöllä ja päiwällä me työtä teimme/ ettei me ketäkään teistä raskauttaisi/ ja saarnasimme teidän edessän Jumalan ewankelium.)

9. μνημονεύετε γάρ, ἀδελφοί, τὸν κόπον ἡμῶν καὶ τὸν μόχθον· νυκτὸς γὰρ καὶ ἡμέρας ἐργαζόμενοι πρὸς τὸ μὴ ἐπιβαρῆσαί τινα ὑμῶν ἐκηρύξαμεν εἰς ὑμᾶς τὸ εὐαγγέλιον τοῦ Θεοῦ.

9. μνημονευετε γαρ αδελφοι τον κοπον ημων και τον μοχθον νυκτος γαρ και ημερας εργαζομενοι προς το μη επιβαρησαι τινα υμων εκηρυξαμεν εις υμας το ευαγγελιον του θεου 9. mnemoneυete gar adelfoi ton kopon emon kai ton mochthon nυktos gar kai emeras ergazomenoi pros to me epiβaresai tina υmon ekerυksamen eis υmas to eυaggelion toυ theoυ

9 For* brethren, you° remember our labor and hardship. For* (while) working night and day, in order to not burden any of you°, we preached to you° the good-news of God.

9. For ye remember, brethren, our labour and travail: for labouring night and day, because we would not be chargeable unto any of you, we preached unto you the gospel of God.

9. I erindre jo, Brødre! vort Arbeide og vor Møie; thi Nat og Dag arbeidende for ikke at være nogen af Eder til Byrde, prædikede vi dog Guds Evangelium iblandt Eder.

9. I minnens väl, käre bröder, vårt arbete och vår mödo; ty dag och natt arbetade vi, på det vi ingen af eder skulle förtunga; och predikadom ibland eder Guds Evangelium.

9. Sest teie meles, wennad seisab meie tö ja waew; sest ööd ja päwad olleme meie tööd teinud, sepärrast et meie ei tahtnud ühhelegi teie seast koormaks olla, ja olleme teie seas Jummala armo-öppetust kulutanud.

9. Jūs, broliai, atsimenate mūsų triūsą ir pastangas: dirbdami per dienas ir naktis, kad neapsunkintume nė vieno iš jūsų, skelbėme jums Dievo Evangeliją.

9. Ihr seid wohl eingedenk, liebe Brüder, unsrer Arbeit und unsrer Mühe; denn Tag und Nacht arbeiteten wir, daß wir niemand unter euch beschwerlich wären, und predigten unter euch das Evangelium Gottes.

9. Car vous vous souvenez, frères, de notre travail et de notre peine. C'est en travaillant nuit et jour, pour n'être à charge à aucun de vous, que nous vous avons prêché l'Évangile de Dieu.

9. Porque os acordáis, hermanos, de nuestro trabajo y fatiga, que trabajando de noche y de día, por no ser gravosos a ninguno de vosotros, predicámos entre vosotros el evangelio de Dios.

9 Want gij gedenkt, broeders, onzen arbeid en moeite; want nacht en dag werkende, opdat wij niemand onder u zouden lastig zijn, hebben wij het Evangelie van God onder u gepredikt.

9. Albowiem pamiętajcie, bracia! pracę naszę i trudy, gdyż w nocy i we dnie robiąc, abyśmy żadnego z was nie obciążyli, kazaliśmy u was Ewangielię Bożą.

9. Emlékezhettek ugyanis atyámfiai a mi fáradozásunkra és bajlakodásunkra: mert éjjel-nappal munkálkodva hirdettük néktek az Isten evangyéliomát, csakhogy senkit meg ne terheljünk közületek. [9†]

9 Ибо вы помните, братия, труд наш и изнурение: ночью и днем работая, чтобы не отяготить кого из вас, мы проповедывали у вас благовестие Божие.

9. Згадайте бо, браттє, труд наш і працю: ніч бо і день роблячи, щоб нїкого з вас не отяготити, проповідували ми вам благовістє Боже.

10 Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka pyhät ja oikeamieliset ja nuhteettomat me olimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

10 Te olette todistajamme ja Jumala, kuinka pyhästi ja oikeamielisesti ja nuhteettomasti esiinnyimme teitä kohtaan, jotka uskotte,

10. Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.

10. Sijhen te oletta todistajat ja Jumala cuinga pyhäst oikiast ja nuhtettomast me teidän tykönän ( jotca uscoitta ) waelsimme.

10. Sihen te oletta Todhistaijat ia Jumala/ quinga Pyhesti ia oikiasti ia nuchtettomasti me teiden tykenen (iotca vskoitta) waelsim. (Siihen te olette todistajat ja Jumala/ kuinka pyhästi ja oikeasti ja nuhteettomasti me teidän tykönän (jotka uskoitte) waelsimme.)

10. ὑμεῖς μάρτυρες καὶ ὁ Θεός ὡς ὁσίως καὶ δικαίως καὶ ἀμέμπτως ὑμῖν τοῖς πιστεύουσιν ἐγενήθημεν,

10. υμεις μαρτυρες και ο θεος ως οσιως και δικαιως και αμεμπτως υμιν τοις πιστευουσιν εγενηθημεν 10. υmeis martυres kai o theos os osios kai dikaios kai amemptos υmin tois pisteυoυsin egenethemen

10 You° and God (are) witnesses, as we became holy and righteous and blameless toward you° who believe.

10. Ye are witnesses, and God also, how holily and justly and unblameably we behaved ourselves among you that believe:

10. I ere Vidner og Gud, hvor helligen og retfærdeligen og ustraffeligen vi omgikkes med Eder, I troende;

10. Dess ären I vittne, och Gud, huru heliga, huru rättfärdeliga och ostraffeliga vi umgingom med eder, som trodden;

10. Teie ollete tunnistajad ning Jummal, kui pühhaste, ja öiete, ja ilmalaitmatta meie olleme olnud teie wasto, kes teie ussute.

10. Ir jūs, ir Dievas gali paliudyti, kaip šventai, teisingai ir nepriekaištingai elgėmės su jumis, įtikėjusiais.

10. Des seid ihr Zeugen und Gott, wie heilig und gerecht und unsträflich wir bei euch, die ihr gläubig waret, gewesen sind;

10. Vous êtes témoins, et Dieu aussi, combien notre conduite, envers vous qui croyez, a été sainte et juste, et irréprochable;

10. Vosotros sois testigos, y Dios también, de cuán santa, y justa, y irreprensiblemente nos portábamos entre vosotros que creisteis:

10 Gij zijt getuigen, en God, hoe heilig, en rechtvaardig, en onberispelijk wij u, die gelooft, geweest zijn.

10. Wyście świadkami i Bóg, żeśmy świętobliwie i sprawiedliwie, i bez nagany żyli między wami, którzyście uwierzyli.

10. Ti vagytok bizonyságok és az Isten, milyen szentül, igazán és feddhetetlenül éltünk előttetek, a kik hisztek. [10†]

10 Свидетели вы и Бог, как свято и праведно и безукоризненно поступали мы перед вами, верующими,

10. Ви сьвідки і Бог, як преподобно, і праведно, і непорочно ми обертались між вами віруючими,

11 samoinkuin te tiedätte, kuinka me, niinkuin isä lapsiansa, kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä,

11 samoin kuin tiedätte, kuinka me niin kuin isä lapsiaan kehoitimme itsekutakin teistä ja rohkaisimme teitä

11. Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet,

11. Te tiedätte että me nijncuin Isä lastans olemma jocaista teitä neuwonet lohduttanet ja todistanet.

11. Ninquin te tiedhette/ ette me quin yxi Ise henen Lapsens/ olema iocaista teiden seassan mananet ia lohuttanet/ ia todistanet (Niinkuin te tiedätte/ että me kuin yksi isä hänen lapsensa/ olemme jokaista teidän seassan mananneet ja lohduttaneet/ ja todistaneet.)

11. καθάπερ οἴδατε ὡς ἕνα ἕκαστον ὑμῶν ὡς πατὴρ τέκνα ἑαυτοῦ παρακαλοῦντες ὑμᾶς καὶ παραμυθούμενοι

11. καθαπερ οιδατε ως ενα εκαστον υμων ως πατηρ τεκνα εαυτου παρακαλουντες υμας και παραμυθουμενοι 11. kathaper oidate os ena ekaston υmon os pater tekna eaυtoυ parakaloυntes υmas kai paramυthoυmenoi

11 Just-as you° know, as we (became with) each one of you°, like a father (with) his own children, encouraging you° and consoling you°

11. As ye know how we exhorted and comforted and charged every one of you, as a father doth his children,

11. ligesom I vide, hvorledes vi formanede og trøstede Eder, enhver især, som en fader sine Børn,

11. Såsom I veten, att vi, såsom en fader sin barn, hafve förmanat och tröstat hvar och en ibland eder;

11. Nenda kui teie teate, kuida meie iggaüht teie seast, otsekui issa ommad lapsed maenitsesime ja trööstisime,

11. Jūs žinote, kaip kiekvieną iš jūsų raginome, kalbinome, maldavome, tarsi tėvas savo vaikus,

11. wie ihr denn wisset, daß wir, wie ein Vater seine Kinder, einen jeglichen unter euch ermahnt und getröstet

11. Et vous savez que nous avons été pour chacun de vous, comme un père pour ses enfants;

11. Como también sabéis, de qué manera exhortábamos y confortábamos y protestábamos a cada uno de vosotros, como un padre a sus propios hijos.

11 Gelijk gij weet, hoe wij een iegelijk van u, als een vader zijn kinderen, vermaanden en vertroostten,

11. Jakoż wiecie, żeśmy każdego z was, jako ojciec dziatki swoje, napominali i cieszyli,

11. Valamint tudjátok, hogy miként atya az ő gyermekeit, úgy intettünk és buzdítgattunk egyenként mindnyájatokat. [11†]

11 потому что вы знаете, как каждого из вас, как отецдетей своих,

11. яко ж знаєте, що ми кожного з вас, як батько дїток своїх, утїшали і розважали, і сьвідкували;

12 ja teroitimme teille, että teidän on vaeltaminen arvollisesti Jumalan edessä, joka kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

12 ja painotimme, että teidän tulee vaeltaa Jumalan arvon mukaisesti. Hänen, joka kutsuu teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

12. Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.

12. Että te otollisest Jumalan edes waellaisitta joca teitä hänen waldacundaans ja cunniaans cudzunut on.

12. ette te waellaisit otolisesta Jumalan edes/ ioca teite cutzunut ombi henen waldakundahans ia henen Cunniahans. (että te waeltaisit otollisesti Jumalan edessä/ joka teitä kutsunut ompi hänen waltakuntahansa ja hänen kunniahansa.)

12. καὶ μαρτυρόμενοι εἰς τὸ περιπατήσαι ὑμᾶς ἀξίως τοῦ Θεοῦ τοῦ καλοῦντος ὑμᾶς εἰς τὴν ἑαυτοῦ βασιλείαν καὶ δόξαν.

12. και μαρτυρουμενοι εις το περιπατησαι υμας αξιως του θεου του καλουντος υμας εις την εαυτου βασιλειαν και δοξαν 12. kai martυroυmenoi eis to peripatesai υmas aksios toυ theoυ toυ kaloυntos υmas eis ten eaυtoυ βasileian kai doksan

12 and testifying, *that* you° should walk worthy of God, who is calling you° into his own kingdom and glory.

12. That ye would walk worthy of God, who hath called you unto his kingdom and glory.

12. og vidende, at I skulde omgaaes værdeligen for Gud, som kaldte Eder til sit Rige og sin herlighed.

12. Och betygat, att I värdeliga skullen vandra för Gudi, den eder kallat hafver till sitt rike och härlighet;

12. Ja tunnistasime, et teie piddite ellama, nenda kui kohhus on Jummala ees, kes teid kutsub omma kunningrigi ja au sisse.

12. kad elgtumėtės kaip dera prieš Dievą, kuris jus šaukia į savo karalystę ir šlovę.

12. und bezeugt haben, daß ihr wandeln solltet würdig vor Gott, der euch berufen hat zu seinem Reich und zu seiner Herrlichkeit.

12. Vous exhortant, vous encourageant et vous conjurant de vous conduire d'une manière digne de Dieu, qui vous appelle à son royaume et à sa gloire.

12. Que anduvieseis como es digno de Dios, que os llamó a su reino y gloria.

12 En betuigden, dat gij zoudt wandelen, waardiglijk Gode, Die u roept tot Zijn Koninkrijk en heerlijkheid.

12. I oświadczali się, abyście chodzili godnie Bogu, który was powołał do swego królestwa i do chwały.

12. És kérve kértünk, hogy Istenhez méltóan viseljétek magatokat, a ki az ő országába és dicsőségébe hív titeket. [12†]

12 мы просили и убеждали и умоляли поступать достойно Бога, призвавшего вас в Свое Царство и славу.

12. щоб ви ходили достойно перед Богом, що покликав вас у своє царство і славу.

13 Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

13 Sen vuoksi mekin lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että saatuanne julistamamme Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.

13. Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.

13. Sentähden me myös lackamat kijtämme Jumalata että cosca te meildä saitte sen jumalisen saarnan sanan nijn et te sitä ottanet nijncuin ihmisen sana waan ( nijncuin se myös totisest on ) nijncuin Jumalan sanan joca teisä uscollisis waicutta.

13. Senteden mös me lackamat kijtem Jumalata/ ette coska te meilde saitte sen Jumalisen sarnan Sanan/ nin eipe te site ottanuet quin Inhimisen sana waan (ninquin se mös totisesta ombi) quin Jumala' sanan ioca mös teisse vskolisisa waickuttapi. (Sentähden myös me lakkaamat kiitämme Jumalata/ että koska te meiltä saitte sen Jumalisen saarnan Sanan/ niin eipä te sitä ottaneet kuin ihmisen sana waan (niinkuin se myös totisesti ompi) kuin Jumalan sanan joka myös teissä uskollisissa waikuttaapi.)

13. Διὰ τοῦτο καὶ ἡμεῖς εὐχαριστοῦμεν τῷ Θεῷ ἀδιαλείπτως, ὅτι παραλαβόντες λόγον ἀκοῆς παρ’ ἡμῶν τοῦ Θεοῦ ἐδέξασθε οὐ λόγον ἀνθρώπων, ἀλλὰ, καθώς ἐστιν ἀληθῶς, λόγον Θεοῦ, ὃς καὶ ἐνεργεῖται ἐν ὑμῖν τοῖς πιστεύουσιν.

13. δια τουτο και ημεις ευχαριστουμεν τω θεω αδιαλειπτως οτι παραλαβοντες λογον ακοης παρ ημων του θεου εδεξασθε ου λογον ανθρωπων αλλα καθως εστιν αληθως λογον θεου ος και ενεργειται εν υμιν τοις πιστευουσιν 13. dia toυto kai emeis eυcharistoυmen to theo adialeiptos oti paralaβontes logon akoes par emon toυ theoυ edeksasthe oυ logon anthropon alla kathos estin alethos logon theoυ os kai energeitai en υmin tois pisteυoυsin

13 We also are constantly giving-thanks to God because of this, that (after) you° received (the) word of God from our report, you° accepted (it) not (as) the word of men, but just-as it truly is, the word of God, which is also working in you° who believe.

13. For this cause also thank we God without ceasing, because, when ye received the word of God which ye heard of us, ye received it not as the word of men, but as it is in truth, the word of God, which effectually worketh also in you that believe.

13. Derfor takke vi og Gud uafladeligen at de I annammede det Guds Ord, som i hørte af os, antoge i ikke Menneskers Ord, men (som det sandeligen er) Guds Ord, hvilket og kraftelig teer sig i Eder, som troe.

13. För hvilket vi ock utan återvändo tackom Gudi, att, då I anammaden af oss det predikade ordet om Gud, anammaden I det icke såsom menniskors ord, utan såsom det sannerliga är, som Guds ord, hvilken ock verkar i eder, som tron.

13. Sepärrast tänname meie ka Jummalat löpmatta, et, kui teie Jummala kulutud sanna meie käest saite, teie sedda wastowötsite, ei mitte kui innimesse sanna, waid (nenda kui se töeste on) kui Jummala sanna, kes ka wäggew on teie sees, kes teie ussute.

13. Todėl ir mes be paliovos dėkojame Dievui, kad, priėmę Dievo žodį, kurį girdėjote iš mūsų, priėmėte jį ne kaip žmonių žodį, bet, kas jis iš tikro yra,­kaip Dievo žodį, kuris ir veikia jumyse, tikinčiuosiuose.

13. Darum danken auch wir ohne Unterlaß Gott, daß ihr, da ihr empfinget von uns das Wort göttlicher Predigt, es aufnahmt nicht als Menschenwort, sondern, wie es denn wahrhaftig ist, als Gottes Wort, welcher auch wirkt in euch, die ihr glaubet.

13. C'est pourquoi aussi, nous ne cessons de rendre grâces à Dieu de ce que, recevant de nous la parole de Dieu que nous prêchons, vous avez reçu, non une parole des hommes, mais, ainsi qu'elle l'est véritablement, la parole de Dieu, qui agit avec efficacité en vous qui croyez.

13. Por lo cual también nosotros damos gracias a Dios sin cesar, de que en recibiendo de nosotros la palabra de Dios, la que oisteis de nosotros, la recibisteis no como palabra de hombres, mas (como a la verdad lo es) como palabra de Dios, que también obra eficazmente en vosotros los que creeis.

13 Daarom danken wij ook God zonder ophouden, dat, als gij het Woord der prediking van God van ons ontvangen hebt, gij dat aangenomen hebt, niet als der mensen woord, maar (gelijk het waarlijk is) als Gods Woord, dat ook werkt in u, die gelooft.

13. Przetoż i my dziękujemy Bogu bez przestanku, iż przyjąwszy słowo Boże, któreście słyszeli od nas, przyjęliście nie jako słowo ludzkie, ale (jako w prawdzie jest) jako słowo Boże, które też skuteczne jest w was, którzy wierzycie.

13. Ugyanazért mi is hálát adunk az Istennek szüntelenül, hogy ti befogadván az Istennek általunk hirdetett beszédét, nem úgy fogadtátok, mint emberek beszédét, hanem mint Isten beszédét (a minthogy valósággal az is), a mely munkálkodik is ti bennetek, a kik hisztek. [13†]

13 Посему и мы непрестанно благодарим Бога, что, приняв от нас слышанное слово Божие, вы приняли не какслово человеческое, но как слово Божие, – каково оно есть по истине, –которое и действует в вас, верующих.

13. Того ж то й дякуємо Богові без перестану, що ви, прийнявши слово проповідї Божої від нас, прийняли не яко слово чоловіче, а (яко ж справдї є,) слово Боже, котре й орудує в вас віруючих.

14 Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

14 Sillä teistä, veljet, on tullut niitten Kristuksessa Jeesuksessa olevain Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, sillä tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne samaa kuin he juutalaisilta,

14. Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta,

14. Sillä te oletta tullet rackat weljet Jumalan Seuracunnan Judeas tawoittajaxi Christuxes Jesuxes että te oletta ne kärsinet juuri teidän omilda langoildan jota he owat Judalaisilda kärsinet.

14. Sille te oletta tullet (rackat weliet) sen Jumalan Seurakunnan Judeas Tauoittaijaxi Christuses Iesuses/ Ette te oletta iuri ne samat kersinyet teiden omilda Langoilda/ iota he kersinyet ouat Juttailda. (Sillä te olette tulleet (rakkaat weljet) sen Jumalan seurakunnan Judeassa tawoittajaksi Kristuksessa Jesuksessa/ Että te oletta juuri ne samat kärsineet teidän omilta lankoilta/ jota he kärsineet owat juuttailta.)

14. ὑμεῖς γὰρ μιμηταὶ ἐγενήθητε, ἀδελφοί, τῶν ἐκκλησιῶν τοῦ Θεοῦ τῶν οὐσῶν ἐν τῇ Ἰουδαίᾳ ἐν Χριστῷ Ἰησοῦ, ὅτι τὰ αὐτὰ ἐπάθετε καὶ ὑμεῖς ὑπὸ τῶν ἰδίων συμφυλετῶν καθὼς καὶ αὐτοὶ ὑπὸ τῶν Ἰουδαίων,

14. υμεις γαρ μιμηται εγενηθητε αδελφοι των εκκλησιων του θεου των ουσων εν τη ιουδαια εν χριστω ιησου οτι ταυτα επαθετε και υμεις υπο των ιδιων συμφυλετων καθως και αυτοι υπο των ιουδαιων 14. υmeis gar mimetai egenethete adelfoi ton ekklesion toυ theoυ ton oυson en te ioυdaia en christo iesoυ oti taυta epathete kai υmeis υpo ton idion sυmfυleton kathos kai aυtoi υpo ton ioυdaion

14 For* brethren, you° became imitators of the congregations* of God, which are in Judea in Christ Jesus, because you° also suffered the same things by your° own countrymen, just-as they did also by the Jews.

14. For ye, brethren, became followers of the churches of God which in Judaea are in Christ Jesus: for ye also have suffered like things of your own countrymen, even as they have of the Jews:

14. Thi I, Brødre! ere blevne Efterfølgere af de Guds Menigheder, som ere i Judæa i Christus Jesus, idet I ogsaa have lidt det Samme af Eders Frænder, som de af Jøderne;

14. Ty I ären vordne, käre bröder, de Guds församlingars efterföljare, som uti Judeen äro, i Christo Jesu, att I detsamma lidit hafven af edra egna fränder, som de af Judomen;

14. Sest teie ollete, wennad, sanud nende Jummala koggoduste järrelenoudjaks, mis Juda-maal on Kristusse Jesusse sees, et teie ka om̃a ennaste seltsist ollete kannatanud, nenda kui nemmadke Juda-mehhist,

14. Jūs, broliai, tapote sekėjais Dievo bažnyčių Kristuje Jėzuje, kurios yra Judėjoje. Jūs tą patį iškentėjote nuo savo tautiečių, kaip ir jos nuo žydų,

14. Denn ihr seid Nachfolger geworden, liebe Brüder, der Gemeinden Gottes in Judäa in Christo Jesu, weil ihr ebendasselbe erlitten habt von euren Blutsfreunden, was jene von den Juden,

14. En effet, frères, vous êtes devenus les imitateurs des Églises de Dieu qui, dans la Judée, sont en Jésus-Christ; et vous avez souffert, de la part de ceux de votre propre nation, les mêmes choses qu'elles de la part des Juifs;

14. Porque vosotros, hermanos, habéis sido imitadores en Cristo Jesús de las iglesias de Dios que están en Judea: que habéis padecido también vosotros las mismas cosas de los de vuestra propia nación, como también ellos de los Judíos:

14 Want gij, broeders, zijt navolgers geworden der Gemeenten Gods, die in Judea zijn, in Christus Jezus; dewijl ook gij hetzelfde geleden hebt van uw eigen medeburgers, gelijk als zij van de Joden;

14. Albowiem wy, bracia! staliście się naśladowcami zborów Bożych, które są w żydowskiej ziemi, w Chrystusie Jezusie; boście i wy też cierpieli od ziomków waszych, jako i oni od Żydów.

14. Mert ti, atyámfiai, követői lettetek az Isten gyülekezeteinek, a melyek Júdeában vannak a Krisztus Jézusban, mivelhogy ugyanúgy szenvedtetek ti is a saját honfitársaitoktól, miként azok is a zsidóktól, [14†]

14 Ибо вы, братия, сделались подражателями церквам Божиим во Христе Иисусе, находящимся в Иудее, потому что и вы тоже претерпели от своих единоплеменников, что и те от Иудеев,

14. Ви бо, браттє, стали послїдувателями церквам Божим, що в Юдеї в Христї Ісусї, тим що й ви пострадали від своїх земляків, як і вони від Жидів,

15 jotka tappoivat Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten vihollisia,

15 jotka tappoivat sekä Herran Jeesuksen että omat profeettansa ja ovat vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle otollisia. Ja he ovat vihamielisiä kaikille ihmisille,

15. Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;

15. Jotca tapoit Herran Jesuxen heidän oman Prophetans ja owat meitä wainonnet jotca ei Jumalalle kelpa ja owat caikille ihmisille wastahacoiset.

15. Jotca mös sen Herran Iesusen tapoit/ ia heiden omans Prophetans/ ia ouat meite wainonut/ ia eiuet he Jumala' kelpa/ ia caikille Inhimisille he wasthacoiset ouat/ (Jotka myös sen Herran Jesuksen tapoit/ ja heidän omansa prophetat/ ja owat meitä wainonnut/ ja eiwät he Jumalan kelpaa/ ja kaikille ihmisille he wastahakoiset owat/)

15. τῶν καὶ τὸν Κύριον ἀποκτεινάντων Ἰησοῦν καὶ τοὺς ἰδίους προφήτας, καὶ ἡμᾶς ἐκδιωξάντων, καὶ Θεῷ μὴ ἀρεσκόντων, καὶ πᾶσιν ἀνθρώποις ἐναντίων,

15. των και τον κυριον αποκτειναντων ιησουν και τους ιδιους προφητας και {VAR1: υμας } {VAR2: ημας } εκδιωξαντων και θεω μη αρεσκοντων και πασιν ανθρωποις εναντιων 15. ton kai ton kυrion apokteinanton iesoυn kai toυs idioυs profetas kai {VAR1: υmas } {VAR2: emas } ekdioksanton kai theo me areskonton kai pasin anthropois enantion

15 (The Jews), who both killed the Lord Jesus and their own prophets, and banished us, and (were) not pleasing to God, and (are) adverse to all men;

15. Who both killed the Lord Jesus, and their own prophets, and have persecuted us; and they please not God, and are contrary to all men:

15. hvilke baade ihjelsloge den Herren Jesus og deres egne Propheter og have forfulgt os og behage Gud ikke og ere alle Mennesker imod,

15. Hvilke ock Herran Jesum dråpo, och sina egna Propheter; och hafva förföljt oss, och täckas icke Gudi, och allom menniskom äro de emot;

15. Kes ka Issandat Jesust ja omma enneste prohwetid on tapnud, ja meid takkakiusanud, ja ep olle Jummala mele pärrast, ja on keikide innimeste wastased;

15. kurie nužudė Viešpatį Jėzų ir savo pranašus ir persekiojo mus. Jie nepatinka Dievui ir yra priešiški visiems žmonėms,

15. welche auch den HERRN Jesus getötet haben und ihre eigenen Propheten und haben uns verfolgt und gefallen Gott nicht und sind allen Menschen zuwider,

15. Qui ont même mis à mort le Seigneur Jésus, et leurs propres prophètes, qui nous ont persécutés, qui ne plaisent point à Dieu, et qui sont ennemis de tous les hommes;

15. Los cuales mataron así al Señor Jesús como a sus mismos profetas, y a nosotros nos han perseguido; y no son agradables a Dios, y a todos los hombres son enemigos:

15 Welke ook gedood hebben den Heere Jezus, en hun eigen profeten; en ons hebben vervolgd, en Gode niet behagen, en allen mensen tegen zijn;

15. Którzy i Pana Jezusa zabili, i swoich własnych proroków, i nas wygnali, a Bogu się nie podobają, i wszystkim ludziom są przeciwni,

15. A kik megölték az Úr Jézust is és a saját prófétáikat, és minket is üldöznek, és az Istennek nem tetszenek, és minden embernek ellenségei; [15†]

15 которые убили и Господа Иисуса и Его пророков, и нас изгнали, и Богу не угождают,и всем человекам противятся,

15. що вбили й Господа Ісуса і своїх пророків, і нас вигнали, й Богу не вгодили, і всїм людям противні,

16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.

16 kun estävät meitä puhumasta pakanoille, jotta he pelastuisivat. Näin he alati täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin saavuttanut heidät äärimmilleen.

16. Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.

16. Jotca meidän kieldäwät pacanoille puhumast jolla he autuaxi tulisit että he aina heidän syndins täyttäisit: sillä wiha on jo peräti heidän päällens tullut.

16. iotca meite toriuuat puhumasta site Pacanoille/ iolla he autuaxi tulisit/ senpäle ette he teuteisit heiden synninse aina/ Sille se Wiha ombi io lopusa heiden ylitzens tullut. (jotka meitä torjuwat puhumasta sitä pakanoille/ jolla he autuaaksi tulisit/ sen päälle että he täyttäisit heidän syntinsä aina/ Sillä se wiha ompi jo lopussa heidän ylitsensä tullut.)

16. κωλυόντων ἡμᾶς τοῖς ἔθνεσι λαλῆσαι ἵνα σωθῶσιν, εἰς τὸ ἀναπληρῶσαι αὐτῶν τὰς ἁμαρτίας πάντοτε. ἔφθασε δὲ ἐπ’ αὐτοὺς ἡ ὀργὴ εἰς τέλος.

16. κωλυοντων ημας τοις εθνεσιν λαλησαι ινα σωθωσιν εις το αναπληρωσαι αυτων τας αμαρτιας παντοτε εφθασεν δε επ αυτους η οργη εις τελος 16. kolυonton emas tois ethnesin lalesai ina sothosin eis to anaplerosai aυton tas amartias pantote efthasen de ep aυtoυs e orge eis telos

16 forbidding us to speak to the Gentiles in order that they might be saved; *that* they should always fill up their sins, but the wrath (has) arrived-unexpectedly upon them– to the end.

16. Forbidding us to speak to the Gentiles that they might be saved, to fill up their sins alway: for the wrath is come upon them to the uttermost.

16. og formene os at tale til Heningerne til deres Frelse, saa at de opfylde deres Synders maal altid; men Vreden kommer over dem til Fuldendelse.

16. Förbjuda oss undervisa Hedningomen, dermed de skola salige varda, på det de skola fullkomna sina synder alltid; ty vreden är kommen öfver dem intill ändan.

16. Keelwad meid pagganattele räkimast, et nemmad woiksid önsaks sada, ja nenda täitwad nemmad ommad pattud ikka peäle, sest Jummala wihha on tulnud nende peäle otsani.

16. nes draudžia mums skelbti Evangeliją pagonims, kad šie būtų išgelbėti. Taip jie nuolat pildo savo nuodėmių saiką, ir jiems artinasi galutinė Dievo rūstybė.

16. wehren uns, zu predigen den Heiden, damit sie selig würden, auf daß sie ihre Sünden erfüllen allewege; denn der Zorn ist schon über sie gekommen zum Ende hin.

16. Qui nous empêchent de parler aux Gentils pour qu'ils soient sauvés, comblant ainsi toujours plus la mesure de leurs péchés; mais la colère de Dieu est venue sur eux pour y mettre un terme.

16. Impidiéndonos para que no hablemos a los Gentiles a fin de que sean salvos; para henchir la medida de sus pecados siempre; porque la ira los ha alcanzado hasta el cabo.

16 En verhinderen ons te spreken tot de heidenen, dat zij zalig mochten worden; opdat zij te allen tijd hun zonden vervullen zouden. En de toorn is over hen gekomen tot het einde.

16. Zabraniając nam, żebyśmy nie mówili poganom, żeby byli zbawieni, aby tak zawsze dopełniali grzechów swoich; albowiem przyszedł na nich gniew aż do koóca.

16. A kik megtiltják nékünk, hogy a pogányoknak ne prédikáljunk hogy üdvözüljenek; hogy mindenkor betöltsék bűneiket; de végre utólérte őket az Isten haragja. [16†]

16 которые препятствуют нам говорить язычникам, чтобы спаслись, и через это всегда наполняют меру грехов своих; но приближается на них гнев до конца.

16. що забороняють нам глаголати поганам, щоб спасли ся, щоб сповнились гріхи їх всякого часу; настиг же їх на конець гнїв (Божий).

17 Mutta kun meidät nyt, veljet, on hetkeksi aikaa erotettu teistä, ulkonaisesti, ei sydämeltä, niin on meille tullut yhä suurempi halu päästä näkemään teidän kasvojanne.

17 Mutta kun meidät, veljet, on lyhyeksi aikaa teistä erotettu, ulkonaisesti*, ei sydämeltä, olemme suuresti kaivaten vielä enemmän pyrkineet näkemään kasvojanne.

17. Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.

17. Mutta me rackat weljet sijtte cuin me hetkexi olemma teildä poistemmatut näkywistän ja emme sydämestän nijn me olemma sitä enämmin suurella halulla riendänet teidän caswojan näkemän.

17. Mutta me (rackat weliet) sijttequin me hetkexi olema teilde radhellut/ näkyuisten ia ei sydhemesten/ nin me olema site enämin riendeneet teiden casuoitan näkemehe' surella halulla. (Mutta me (rakkaat weljet) sittenkuin me hetkeksi olemme teiltä raadellut/ näkywisten ja ei sydämestän/ niin me olemme sitä enemmin rientäneet teidän kaswoitan näkemähän suurella halulla.)

17. Ἡμεῖς δέ, ἀδελφοί, ἀπορφανισθέντες ἀφ’ ὑμῶν πρὸς καιρὸν ὥρας, προσώπῳ οὐ καρδίᾳ, περισσοτέρως ἐσπουδάσαμεν τὸ πρόσωπον ὑμῶν ἰδεῖν ἐν πολλῇ ἐπιθυμίᾳ.

17. ημεις δε αδελφοι απορφανισθεντες αφ υμων προς καιρον ωρας προσωπω ου καρδια περισσοτερως εσπουδασαμεν το προσωπον υμων ιδειν εν πολλη επιθυμια 17. emeis de adelfoi aporfanisthentes af υmon pros kairon oras prosopo oυ kardia perissoteros espoυdasamen to prosopon υmon idein en polle epithυmia

17 But brethren, having been orphaned away from you° *for (the) time of an hour, in face {i.e. person} (but) not in heart, we were even-more diligent to see your° face in much desire.

17. But we, brethren, being taken from you for a short time in presence, not in heart, endeavoured the more abundantly to see your face with great desire.

17. Men vi, Brødre! som en stakket tid have været skilte fra Eder med Legemet, ikke med hjertet, vi have gjort os desmere Flid for at se Eders Ansigt, med megen Forlængsel.

17. Men vi, käre bröder, sedan vi till någon tid hade mist eder efter ansigtet, och icke efter hjertat, hafve vi dess mer hastat till att se edart ansigte, med stor begärelse.

17. Agga meie olleme, wennad, teist ärralahhutud olnud nattukesseks aiaks palle, ei mitte süddame polest, ja olleme sedda ennam noudnud teie palle nähha sure himmoga,

17. O mes, broliai, kuriam laikui atskirti nuo jūsų,­žinoma, tik kūnu, ne širdimi,­be galo pasiilgę, labai troškome išvysti jūsų veidus.

17. Wir aber, liebe Brüder, nachdem wir euer eine Weile beraubt gewesen sind nach dem Angesicht, nicht nach dem Herzen, haben wir desto mehr geeilt, euer Angesicht zu sehen mit großem Verlangen.

17. Pour nous, frères, ayant été séparés de vous depuis quelque temps, de corps, et non de cœur, nous avons eu d'autant plus d'ardeur et d'empressement de vous revoir.

17. Mas, hermanos, nosotros privados de vosotros por un poco de tiempo, de la vista, no empero del corazón, hicimos mayor diligencia, con mucho deseo, para ver vuestro rostro.

17 Maar wij, broeders, van u beroofd geweest zijnde voor een kleine wijle tijds, naar het aangezicht, niet naar het hart, hebben ons te overvloediger benaarstigd, om uw aangezicht te zien, met grote begeerte.

17. Lecz my, bracia! będąc pozbawieni was na chwileczkę obliczem, nie sercem, tem pilniejśmy się starali oglądać oblicze wasze z wielką żądnością.

17. Mi pedig, atyámfiai, a mint elszakasztatánk tőletek egy kevés ideig, arczra, nem szívre nézve, annál buzgóságosabban, nagy kívánsággal igyekeztünk, hogy szemtől-szemben láthassunk titeket. [17†]

17 Мы же, братия, быв разлучены с вами на короткое время лицем, а не сердцем, тем с большим желанием старались увидеть лице ваше.

17. Ми ж, браттє, осиротївши без вас на час-годину, лицем, а не серцем, ще більш старались з великим бажаннєм бачити лице ваше.

18 Sentähden olemme tahtoneet tulla teidän tykönne, minä, Paavali, puolestani, en vain kerran, vaan kahdestikin, mutta saatana on meidät estänyt.

18 Sen vuoksi olemme tahtoneet tulla luoksenne, minä Paavali sekä kerran että kahdesti, mutta saatana on meitä estänyt.

18. Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali,) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.

18. Sentähden tahdoimma me tulla teidän tygönne ( minä Pawali ) jo cahdesti mutta Satanas esti meitä.

18. Senteden me tahdhoima tulla teiden tygen (Mine Pauali) caxikerta/ Ja Satanas oli meite estenyt. (Sentähden me tahdoimme tulla teidän tykön (minä Pawali) kaksi kertaa/ ja satanas oli meitä estänyt.)

18. διὸ ἠθελήσαμεν ἐλθεῖν πρὸς ὑμᾶς, ἐγὼ μὲν Παῦλος καὶ ἅπαξ καὶ δίς, καὶ ἐνέκοψεν ἡμᾶς ὁ σατανᾶς.

18. διο ηθελησαμεν ελθειν προς υμας εγω μεν παυλος και απαξ και δις και ενεκοψεν ημας ο σατανας 18. dio ethelesamen elthein pros υmas ego men paυlos kai apaks kai dis kai enekopsen emas o satanas

18 Hence, we wished to come to you°, indeed, I, Paul, even once and (then) twice, and (yet) the Adversary hindered us.

18. Wherefore we would have come unto you, even I Paul, once and again; but Satan hindered us.

18. Derfor have vi villet komme til Eder (nemlig jeg Paulus) een gang, ja to Gange, men Satanas har forhindret os.

18. Derföre hadom vi velat komma till eder (jag Paulus), två resor; och Satanas hafver oss förhindrat.

18. Sepärrast olleme meie tahtnud teie jure tulla (minna Paulus) ükskord ja kakskord, ja sadan on meid keelnud.

18. Todėl ruošėmės atvykti pas jus,­bent jau aš, Paulius, ruošiausi kartą ir kitą,­tačiau mums sutrukdė šėtonas.

18. Darum haben wir wollen zu euch kommen (ich, Paulus) zweimal, und Satan hat uns verhindert.

18. Nous avons donc voulu, une et même deux fois, aller chez vous, au moins moi, Paul; mais Satan nous en a empêchés.

18. Por lo cual quisimos venir a vosotros, yo Pablo a la verdad, una vez y dos; mas nos estorbó Satanás.

18 Daarom hebben wij tot u willen komen (immers ik Paulus) eenmaal en andermaal, maar de satanas heeft ons belet.

18. Dlategośmy chcieli przyjść do was (zwłaszcza ja Paweł) i raz, i drugi; ale nam przekaził szatan.

18. Azért menni is akartunk hozzátok, kiváltképen én Pál, egyszer is, kétszer is, de megakadályozott minket a Sátán. [18†]

18 И потому мы, я Павел, и раз и два хотели прийти к вам, но воспрепятствовал нам сатана.

18. Тим же хотїли ми йти до вас, я таки Павел раз і вдруге, та й заборонив нам сатана.

19 Sillä kuka on meidän toivomme tai ilomme tai meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te, meidän Herramme Jeesuksen edessä hänen tulemuksessaan?

19 Sillä kuka on toivomme tai ilomme tai kerskauksemme kruunu? Ettekö tekin Herramme Jeesuksen Kristuksen edessä Hänen tulemuksessaan?

19. Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?

19. Sillä mikä on meidän toiwom taicka ilom eli meidän kerscauxemme Cruunu?

19. Sille ette mike on meiden Toiuo taicka Ilo/ eli meide' Kerskauxen Crunu? (Sillä että mikä on meidän toiwo taikka ilo/ eli meidän kerskauksen kruunu?)

19. τίς γὰρ ἡμῶν ἐλπὶς ἢ χαρὰ ἢ στέφανος καυχήσεως ἢ οὐχὶ καὶ ὑμεῖς ἔμπροσθεν τοῦ Κυρίου ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ ἐν τῇ αὐτοῦ παρουσίᾳ;

19. τις γαρ ημων ελπις η χαρα η στεφανος καυχησεως η ουχι και υμεις εμπροσθεν του κυριου ημων ιησου χριστου εν τη αυτου παρουσια 19. tis gar emon elpis e chara e stefanos kaυcheseos e oυchi kai υmeis emprosthen toυ kυrioυ emon iesoυ christoυ en te aυtoυ paroυsia

19 For* what (is) our hope or joy or crown of boasting, or (is it) not also you°, (which is) before our Lord Jesus Christ at his presence?

19. For what is our hope, or joy, or crown of rejoicing? Are not even ye in the presence of our Lord Jesus Christ at his coming?

19. Thi hvo er vort Haab eller vor Glæde eller vor Æres Krone? mon ikke ogsaa I, for vor Herre Jesus Christus i hans Tilkommelse?

19. Ty hvad är vårt hopp, eller fröjd, eller kronan till vår berömmelse? Ären ock icke I det, för vårom Herra Jesu Christo i hans tillkommelse?

19. Sest kes on meie lotus, ehk rööm, ehk kiitlemisse kroon? ehk eks teiege ei olle se meie Issanda Jesusse Kristusse eest tem̃a tullemisses;

19. Kas gi yra mūsų viltis, džiaugsmas ir pasigyrimo vainikas? Argi ne jūs prieš mūsų Viešpatį Jėzų Kristų Jo atėjimo metu?

19. Denn wer ist unsre Hoffnung oder Freude oder Krone des Ruhms? Seid nicht auch ihr es vor unserm HERRN Jesus Christus zu seiner Zukunft?

19. Car quelle est notre espérance, ou notre joie, ou notre couronne de gloire? N'est-ce pas vous aussi, en la présence de notre Seigneur Jésus-Christ, à son avènement?

19. Porque ¿cuál es nuestra esperanza, o gozo, o corona de que me glorie? ¿no lo sois pues vosotros delante del Señor nuestro Jesu Cristo en su venida?

19 Want welke is onze hoop, of blijdschap, of kroon des roems? Zijt gij die ook niet voor onzen Heere Jezus Christus in Zijn toekomst?

19. Albowiem któraż jest nadzieja nasza, albo radość, albo korona chluby? Izali nie wy przed oblicznością Pana naszego, Jezusa Chrystusa w przyjście jego?

19. Mert kicsoda a mi reménységünk, örömünk és dicsekedésünk koronája? Avagy nem azok lesztek-é ti is a mi Urunk Jézus Krisztus előtt az ő eljövetelekor? [19†]

19 Ибо кто наша надежда, или радость, или венец похвалы? Не и вы ли пред Господом нашим Иисусом Христом в пришествие Его?

19. Яка бо нам надїя, або радість, або вінець похвали? чи й не ви ж перед Господом нашим Ісусом Христом у приходї Його?

20 Sillä te olette meidän kunniamme ja meidän ilomme.

20 Sillä te olette kunniamme ja ilomme.

20. Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.

20. Ettekö te ole meidän Herran Jesuxen Christuxen edes hänen tulemisesans ? totisest te oletta meidän cunniamma ja riemumma.

20. Ettekö te ne ole meide' Herran Iesusen Christusen casuon edes/ hene' Tyge tulemisesans? Te oletta wissist meiden Cunnia ia remu. (Ettäkö te ne ole meidän Herran Jesuksen Kristuksen kaswon edessä/ hänen tykö tulemisessansa? Te olette wissiste meidän kunnia ja riemu.)

20. ὑμεῖς γάρ ἐστε ἡ δόξα ἡμῶν καὶ ἡ χαρά.

20. υμεις γαρ εστε η δοξα ημων και η χαρα 20. υmeis gar este e doksa emon kai e chara

20 For* you° are our glory and (our) joy.

20. For ye are our glory and joy.

20. I ere jo vor Ære og Glæde.

20. I ären ju vår pris och fröjd.

20. Sest teie ollete meie au ja rööm.

20. Taip, jūs esate mūsų šlovė ir džiaugsmas!

20. Ihr seid ja unsre Ehre und Freude.

20. Oui, vous êtes notre gloire et notre joie.

20. Que vosotros sois en verdad nuestra gloria y gozo.

20 Want gij zijt onze heerlijkheid en blijdschap.

20. Wy zaiste jesteście chwałą naszą i radością.

20. Bizony ti vagytok a mi dicsőségünk és örömünk. [20†]

20 Ибо вы – слава наша и радость.

20. Ви бо слава наша і радість.