Johanneksen ilmestys
2395
oli tulipunaiset ja tummansiner-
vät ja tulikivenkeltaiset haarnis-
kat; ja hevosten päät olivat kuin
leijonain päät, ja niiden suusta
lähti tuli ja savu ja tulikivi.
18 Näistä kolmesta vitsauksesta
sai kolmas osa ihmisiä surman-
sa: tulesta ja savusta ja tuliki-
vestä, jotka lähtivät niiden suus-
ta.
19 Sillä hevosten voima oli nii-
den suussa ja niiden hännässä;
niiden hännät näet olivat käär-
meitten kaltaiset, ja niissä oli
päät, joilla ne vahingoittavat.
20 Ja jäljelle jääneet ihmiset,
ne, joita ei tapettu näillä vitsa-
uksilla, eivät tehneet parannusta
kättensä teoista, niin että olisi-
vat lakanneet kumartamasta rii-
vaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja
vaskisia ja kivisiä ja puisia epä-
jumalankuvia, jotka eivät voi
nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
21 He eivät tehneet parannusta
murhistaan eikä velhouksistaan
eikä haureudestaan eikä var-
kauksistaan.
10 luku
Taivaasta tulee alas väkevä en-
keli, jolla on kirjakäärö kädessä
1 – 4; hän vannoo Jumalan sa-
laisuuden täyttyvän silloin, kun
seitsemäs enkeli puhaltaa pasu-
naan 5 – 7. Johannes saa käs-
kyn syödä kirjakäärön ja profe-
toida monista kansoista 8 – 11.
1 Ja minä näin erään toisen,
väkevän enkelin tulevan alas tai-
vaasta; hänen verhonaan oli pil-
vi, ja taivaankaari oli hänen
päänsä päällä, ja hänen kasvon-
sa olivat niinkuin aurinko, ja hä-
nen jalkansa niinkuin tulipatsaat,
2 ja hänellä oli kädessään avat-
tu kirjanen. Ja hän laski oikean
jalkansa meren päälle ja va-
semman maan päälle
3 ja huusi suurella äänellä, niin-
kuin leijona ärjyy; ja kun hän
huusi, antoivat ne seitsemän uk-
kosenjylinää ääntensä puhua.
4 Ja kun ne seitsemän ukkosen-
jylinää olivat puhuneet, yritin mi-
nä kirjoittaa, mutta minä kuulin
äänen taivaasta sanovan: "Pane
sinetin taakse, mitä ne seitse-
män ukkosenjylinää puhuivat,
äläkä sitä kirjoita."
5 Ja enkeli, jonka minä näin
seisovan meren päällä ja maan
