Johanneksen ilmestys
2389
ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja
valta aina ja iankaikkisesti!"
14 Ja ne neljä olentoa sanoivat:
"Amen", ja vanhimmat lankesivat
kasvoilleen ja kumartaen rukoili-
vat.
6 luku
Karitsa avaa kirjakäärön ensim-
mäisen sinetin 1, 2, toisen 3, 4,
kolmannen 5, 6, neljännen 7, 8,
viidennen 9 – 11 ja kuudennen
sinetin 12 – 17.
1 Ja minä näin, kuinka Karitsa
avasi yhden niistä seitsemästä
sinetistä, ja kuulin yhden niistä
neljästä olennosta sanovan niin-
kuin ukkosen äänellä: "Tule!"
2 Ja minä näin, ja katso: valkea
hevonen; ja sen selässä istuvalla
oli jousi, ja hänelle annettiin
seppele, ja hän lähti voittajana
ja voittamaan.
3 Ja kun Karitsa avasi toisen
sinetin, kuulin minä toisen olen-
non sanovan: "Tule!"
4 Niin lähti toinen hevonen, tuli-
punainen, ja sen selässä istuval-
le annettiin valta ottaa pois rau-
ha maasta, että ihmiset surmai-
sivat toisiaan; ja hänelle annet-
tiin suuri miekka.
5 Ja kun Karitsa avasi kolman-
nen sinetin, kuulin minä kolman-
nen olennon sanovan: "Tule!" Ja
minä näin, ja katso: musta he-
vonen; ja sen selässä istuvalla
oli kädessään vaaka.
6 Ja minä kuulin ikäänkuin ää-
nen niiden neljän olennon kes-
keltä sanovan: "Koiniks-mitta ni-
suja yhden denarin, ja kolme
koiniksia ohria yhden denarin!
Mutta älä turmele öljyä äläkä
viiniä."
7 Ja kun Karitsa avasi neljännen
sinetin, kuulin minä neljännen
olennon äänen sanovan: "Tule!"
8 Ja minä näin, ja katso: halla-
va hevonen; ja sen selässä istu-
van nimi oli Kuolema, ja Tuonela
seurasi hänen mukanaan, ja hei-
dän valtaansa annettiin neljäs
osa maata, annettiin valta tap-
paa miekalla ja nälällä ja rutolla
ja maan petojen kautta.
9 Ja kun Karitsa avasi viidennen
sinetin, näin minä alttarin alla
niiden sielut, jotka olivat surma-
tut Jumalan sanan tähden ja
sen todistuksen tähden, joka
heillä oli.
