Johanneksen ilmestys
2388
sinetit?"
3 Eikä kukaan taivaassa eikä
maan päällä eikä maan alla voi-
nut avata kirjaa eikä katsoa sii-
hen.
4 Ja minä itkin kovin sitä, ettei
ketään havaittu arvolliseksi
avaamaan kirjaa eikä katsomaan
siihen.
5 Ja yksi vanhimmista sanoi mi-
nulle: "Älä itke; katso, jalopeura
Juudan sukukunnasta, Daavidin
juurivesa, on voittanut, niin että
hän voi avata kirjan ja sen seit-
semän sinettiä."
6 Ja minä näin, että valtaistui-
men ja niiden neljän olennon ja
vanhinten keskellä seisoi Karitsa,
ikäänkuin teurastettu; sillä oli
seitsemän sarvea ja seitsemän
silmää, jotka ovat ne seitsemän
Jumalan henkeä, lähetetyt kaik-
keen maailmaan.
7 Ja se tuli ja otti kirjan valtais-
tuimella-istuvan oikeasta kädes-
tä.
8 Ja kun se oli ottanut kirjan,
niin ne neljä olentoa ja kaksi-
kymmentä neljä vanhinta lanke-
sivat Karitsan eteen, ja heillä oli
kantele kullakin, ja heillä oli kul-
taiset maljat täynnä suitsutuksia,
jotka ovat pyhien rukoukset,
9 ja he veisasivat uutta virttä,
sanoen: "Sinä olet arvollinen ot-
tamaan kirjan ja avaamaan sen
sinetit, sillä sinä olet tullut teu-
rastetuksi ja olet verelläsi osta-
nut Jumalalle ihmiset kaikista
sukukunnista ja kielistä ja kan-
soista ja kansanheimoista
10 ja tehnyt heidät meidän Ju-
malallemme kuningaskunnaksi ja
papeiksi, ja he tulevat hallitse-
maan maan päällä."
11 Ja minä näin, ja minä kuulin
monien enkelien äänen valtais-
tuimen ja olentojen ja vanhinten
ympäriltä, ja heidän lukunsa oli
kymmenentuhatta kertaa kym-
menentuhatta ja tuhat kertaa
tuhat,
12 ja he sanoivat suurella ää-
nellä: "Karitsa, joka on teurastet-
tu, on arvollinen saamaan voi-
man ja rikkauden ja viisauden ja
väkevyyden ja kunnian ja kirk-
kauden ja ylistyksen."
13 Ja kaikkien luotujen, jotka
ovat taivaassa ja maan päällä ja
maan alla ja meren päällä, ja
kaikkien niissä olevain minä kuu-
lin sanovan: "Hänelle, joka val-
taistuimella istuu, ja Karitsalle
