Johanneksen ilmestys
2390
10 Ja he huusivat suurella ää-
nellä sanoen: "Kuinka kauaksi
sinä, pyhä ja totinen Valtias, siir-
rät tuomiosi ja jätät kostamatta
meidän veremme niille, jotka
maan päällä asuvat?"
11 Ja heille kullekin annettiin
pitkä valkoinen vaippa, ja heille
sanottiin, että vielä vähän aikaa
pysyisivät levollisina, kunnes oli
täyttyvä myös heidän kanssapal-
velijainsa ja veljiensä luku, joiden
tuli joutua tapettaviksi niinkuin
hekin.
12 Ja minä näin, kuinka Karitsa
avasi kuudennen sinetin; ja tuli
suuri maanjäristys, ja aurinko
meni mustaksi niinkuin karvainen
säkkipuku, ja kuu muuttui koko-
naan kuin vereksi,
13 ja taivaan tähdet putosivat
maahan, niinkuin viikunapuu va-
ristaa raakaleensa, kun suuri
tuuli sitä pudistaa,
14 ja taivas väistyi pois niinkuin
kirja, joka kääritään kokoon, ja
kaikki vuoret ja saaret siirtyivät
sijoiltansa.
15 Ja maan kuninkaat ja ylimyk-
set ja sotapäälliköt ja rikkaat ja
väkevät ja kaikki orjat ja vapaat
kätkeytyivät luoliin ja vuorten
rotkoihin
16 ja sanoivat vuorille ja kallioil-
le: "Langetkaa meidän päällem-
me ja kätkekää meidät hänen
kasvoiltansa, joka valtaistuimella
istuu, ja Karitsan vihalta!
17 Sillä heidän vihansa suuri
päivä on tullut, ja kuka voi kes-
tää?"
7 luku
Neljä enkeliä pitää kiinni neljää
maan tuulta, eivätkä he saa
maata vahingoittaa, ennen kuin
Jumalan palvelijat Israelin suku-
kunnista ovat merkityt 1 – 8.
Suuri joukko pelastettuja seisoo
valtaistuimen edessä, ja he ylis-
tävät Jumalaa ja Karitsaa 9 –
12; he ovat tulleet suuresta ah-
distuksesta ja saavat autuutta
nauttia iäti 13 – 17.
1 Sen jälkeen minä näin neljä
enkeliä seisovan maan neljällä
kulmalla ja pitävän kiinni maan
neljää tuulta, ettei mikään tuuli
pääsisi puhaltamaan maan pääl-
le eikä meren päälle eikä yh-
teenkään puuhun.
2 Ja minä näin erään muun en-
