Johanneksen ilmestys
2387
paloi seitsemän tulisoihtua, jotka
ovat ne seitsemän Jumalan hen-
keä.
6 Ja valtaistuimen edessä oli
ikäänkuin lasinen meri, kristallin
näköinen; ja valtaistuimen kes-
kellä ja valtaistuimen ympärillä
oli neljä olentoa, edestä ja ta-
kaa silmiä täynnä.
7 Ja ensimmäinen olento oli lei-
jonan näköinen, ja toinen olento
nuoren härän näköinen, ja kol-
mannella olennolla oli ikäänkuin
ihmisen kasvot, ja neljäs olento
oli lentävän kotkan näköinen.
8 Ja niillä neljällä olennolla oli
kullakin kuusi siipeä, ja ne olivat
yltympäri ja sisältä silmiä täyn-
nä. Ja ne sanoivat lakkaamatta
yötä päivää: "Pyhä, pyhä, pyhä
on Herra Jumala, Kaikkivaltias,
joka oli ja joka on ja joka tuleva
on."
9 Ja niin usein kuin olennot an-
tavat ylistyksen, kunnian ja kii-
toksen hänelle, joka valtais-
tuimella istuu, joka elää aina ja
iankaikkisesti,
10 lankeavat ne kaksikymmentä
neljä vanhinta hänen eteensä,
joka valtaistuimella istuu, ja ku-
martaen rukoilevat häntä, joka
elää aina ja iankaikkisesti, ja
heittävät kruununsa valtaistuimen
eteen sanoen:
11 "Sinä, meidän Herramme ja
meidän Jumalamme, olet arvolli-
nen saamaan ylistyksen ja kun-
nian ja voiman, sillä sinä olet
luonut kaikki, ja sinun tahdostasi
ne ovat olemassa ja ovat luo-
dut."
5 luku
Valtaistuimella – istuvan kädessä
on seitsemällä sinetillä suljettu
kirjakäärö, jota ei kukaan muu
voi avata kuin Karitsa 1 – 7.
Kun Karitsa on ottanut kirjakää-
rön, niin ne neljä olentoa, kaksi-
kymmentä neljä vanhinta, enkelit
ja kaikki luodut ylistävät häntä 8
– 14.
1 Ja minä näin valtaistuimella-
istuvan oikeassa kädessä kirja-
käärön, sisältä ja päältä täyteen
kirjoitetun, seitsemällä sinetillä
suljetun.
2 Ja minä näin väkevän enkelin,
joka suurella äänellä kuulutti:
"Kuka on arvollinen avaamaan
tämän kirjan ja murtamaan sen
