Korkea Veisuu
1329
puut.
12 Aavistamattani asetti sieluni
minut jalon kansani vaunuihin.
13 Palaja, palaja, suulemitar! Pa-
laja, palaja, ihaillaksemme sinua!
Mitä ihailette suulemittaressa,
katselette hänen asekarkelos-
saan?
7 luku
Ylistetään karkeloivan morsiamen
kauneutta (v. 6:13-15). Ylkä pu-
huu rakkaudestaan, ja morsian
vastaa (v. 6-10). Morsian kehoit-
taa ylkää lähtemään kanssaan
maalle keväisent luonnon hel-
maan (v. 11-13)
1 Kuinka kauniisti astelet kengis-
säsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun
lanteesi kaartuvat kuin kaulako-
rut, taiturin kätten tekemät.
2 Sinun povesi on ympyriäinen
malja, josta sekoviini älköön
puuttuko; sinun uumasi on nisu-
keko, liljojen ympäröimä.
3 Sinun rintasi ovat kuin kaksi
nuorta peuraa, kuin gasellin kak-
soiset.
4 Sinun kaulasi on kuin norsun-
luinen torni. Sinun silmäsi kuin
Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin
portin luona; sinun nenäsi on
kuin Libanonin torni, joka katsoo
Damaskoon päin.
5 Sinun pääsi kohoaa kuin Kar-
mel, sinun pääsi palmikot ovat
kuin purppura; niihin pauloihin
on kuningas kiedottu.
6 Kuinka kaunis olet, kuinka su-
loinen, sinä rakkaus, riemuinesi!
-
7 Sinun vartesi on kuin palmu-
puu, ja sinun rintasi niinkuin ry-
päleet.
8 Minä ajattelin: nousen palmu-
puuhun, tartun sen oksiin; olkoot
silloin rintasi niinkuin viinirypä-
leet ja henkesi tuoksu kuin
omenain tuoksu.
9 Ja olkoon suusi kuin jalo viini.
Viini, joka helposti valahtaa rak-
kaaseeni ja kostuttaa nukkuvien
huulet!
10 Minä olen rakkaani oma, ja
minuun on hänen halunsa.
11 Tule, rakkaani, lähtekäämme
maalle, kyliin yöpykäämme.
12 Käykäämme varhain viinitar-
hoihin katsomaan, joko viini-
köynnös versoo ja ummut au-
keavat, joko kukkivat granaatti-
puut. Siellä annan sinulle rak-
