Korkea Veisuu
1330
kauteni.
13 Lemmenmarjat tuoksuavat, ja
oviemme edessä kasvavat kaik-
kinaiset kalliit hedelmät, uudet ja
vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne
säästänyt.
8 luku
Morsiamen toivomus (v. 1,2). Va-
roitus Jerusalemin tyttärille (v.
3,4). Rakkauden voima (v. 4-7).
Veljet puhuttelevat morsianta
pikkusiskonaan (v. 8,9). tämä
vastaa (v. 10). Salomon ja yljän
viinitarha (v. 11,12). Yljän kehoi-
tus morsiamelle (v. 13). morsia-
men kehoitus yljälle (v. 14)
1 Olisitpa kuin oma veljeni, äitini
rintoja imenyt! Tapaisin sinut ul-
kona, sinua suutelisin, eikä mi-
nua kukaan halveksuisi.
2 Minä johdattaisin sinut, veisin
äitini taloon, ja hän neuvoisi mi-
nua. Minä antaisin mausteviiniä
juodaksesi, granaattiomenani
mehua.
3 Hänen vasen kätensä on mi-
nun pääni alla, ja hänen oikea
kätensä halaa minua.
4 Minä vannotan teitä, te Jeru-
salemin tyttäret: älkää herätelkö,
älkää häiritkö rakkautta, ennen-
kuin se itse haluaa.
5 Kuka tuolla tulee erämaasta
rakkaaseensa nojaten?
Omenapuun alla sinut herätin.
Siellä sai sinut äitisi kerran, siel-
lä sai sinut emosi.
6 Pane minut sinetiksi sydämel-
lesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä
rakkaus on väkevä kuin kuolema,
tuima kuin tuonela on sen kiiva-
us, sen hehku on tulen hehku,
on Herran liekki.
7 Eivät suuret vedet voi rakkaut-
ta sammuttaa, eivät virrat sitä
tulvaansa upottaa. Jos joku tar-
joaisi kaikki talonsa tavarat rak-
kauden hinnaksi, häntä vain hal-
veksuttaisiin.
8 Meillä on pieni sisko, jolla ei
vielä ole rintoja. Mitä teemme
siskollemme sinä päivänä, jona
häntä kysytään?
9 Jos hän on muuri, rakennam-
me sille hopeasta harjan; jos
hän on ovi, sen setrilaudalla sul-
jemme.
10 Minä olen muuri, ja rintani
ovat kuin tornit; vaan nyt olen
hänen silmissään niinkuin antau-
tuvainen.
