Sananlaskut
1297
herkkupalat ja painuvat sisusten
kammioihin asti.
23 Kuin hopeasilaus saviastian
pinnalla ovat hehkuvat huulet ja
paha sydän.
24 Vihamies teeskentelee huulil-
laan, mutta hautoo petosta sy-
dämessänsä.
25 Jos hän muuttaa suloiseksi
äänensä, älä häntä usko, sillä
seitsemän kauhistusta hänellä on
sydämessä.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kava-
lasti, mutta seurakunnan koko-
uksessa sen pahuus paljastuu.
27 Joka kuopan kaivaa, se itse
siihen lankeaa; ja joka kiveä vie-
rittää, sen päälle se takaisin
vyörähtää.
28 Valheellinen kieli vihaa omia
ruhjomiansa, ja liukas suu saa
turmiota aikaan.
27 luku
Hiskian miesten kokoamat Salo-
mon sananlaskut; jatkoa: Lau-
selmia elämän eri aloilta.
1 Älä huomispäivästä kersku, sil-
lä et tiedä, mitä mikin päivä
synnyttää.
2 Kehukoon sinua toinen, ei
oma suusi; vieras, eikä omat
huulesi.
3 Raskas on kivi ja painava
hiekka, mutta molempia ras-
kaampi hullun suuttumus.
4 Kiukku on julma, viha on niin-
kuin tulva; mutta kuka voi kes-
tää luulevaisuutta?
5 Parempi julkinen nuhde kuin
salattu rakkaus.
6 Ystävän lyönnit ovat luotetta-
vat, mutta vihamiehen suutelot
ylenpalttiset.
7 Kylläinen polkee hunajaakin,
nälkäiselle on kaikki karvaskin
makeata.
8 Kuin pesästään paennut lintu,
on mies paossa kotipaikoiltaan.
9 Öljy ja suitsuke ilahuttavat sy-
dämen; samoin ystävän hellyys,
alttiisti neuvoja antavainen.
10 Ystävääsi ja isäsi ystävää älä
hylkää, äläkä hätäpäivänäsi me-
ne veljesi taloon: parempi lähei-
nen naapuri kuin kaukainen veli.
11 Viisastu, poikani, ja ilahuta
minun sydämeni, niin minä voin
antaa herjaajalleni vastauksen.
12 Mielevä näkee vaaran ja kät-
keytyy, mutta yksinkertaiset käy-
vät kohti ja saavat vahingon.
