NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
389
myös hänelle mitäkään pahaa
aikonut:
24. Niin pitää kansan tuomitse-
man lyöjän ja verenkostajan vä-
lillä, näiden oikeutten jälkeen.
25. Ja kansan pitää vapahtaman
miehentappajan verenkostajan
käsistä, antaen hänen tulla va-
paakaupunkiin jälleen, johon hän
pakeni; ja siellä pitää hänen
oleman ylimmäisen papin kuole-
maan asti, joka pyhällä öljyllä
voideltu on.
26. Mutta jos miehentappaja
rohkiasti menee vapaakaupunkin-
sa rajain ylitse, johon hän paen-
nut on,
27. Ja verenkostaja löytää hä-
nen ulkona vapaakaupunkinsa
rajoista, ja lyö hänen kuoliaaksi,
niin ei pidä hänen sen vereen
syypää oleman;
28. Sillä hänen piti vapaakau-
pungissansa oleman ylimmäisen
papin kuolemaan asti ja ylim-
mäisen papin kuoleman jälkeen
tuleman perintömaallensa jälleen.
29. Nämät pitää oleman teille ja
teidän lapsillenne oikeuden sää-
dyksi, kaikissa teidän asumasi-
oissanne.
30. Joka lyö jonkun kuoliaaksi,
se miehentappaja pitää tapetta-
man todistajain suun jälkeen, ja
yksi todistaja ei pidä sielua vas-
taan täysi todistus oleman kuo-
lemaan.
31. Ja ei teidän pidä ottaman
yhtäkään hintaa miehentappajan
hengen edestä, joka itse pahuu-
desta on kuoleman matkaan
saattanut; sillä hänen pitää toti-
sesti kuoleman.
32. Ja ei pidä teidän yhtäkään
hintaa ottaman siltä, joka va-
paakaupunkiinsa paennut oli, niin
että hän tulis jälleen asumaan
maalle ennen papin kuolemaa.
33. Ja älkäät saastuttako maata,
jossa te asutte; sillä se joka ve-
reen vikapää on, hän saastuttaa
maan, ja maa ei taida puhdistet-
taa verestä, joka siihen vuoda-
tettu on, muutoin kuin sen veren
kautta, joka sen vuodattanut on.
34. Älkäät te saastuttako maata,
jossa te asutte, jossa myös mi-
nä asun; sillä minä olen Herra,
joka asun Israelin lasten seassa.
36. Luku.
I. Valitus tytärten perintöosan
lankeemisesta toiseen sukuun
