VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
392
Ja eroittaman vapaakaupungit
tapaturmaisille miehen tappajille,
luku 19.
III. Kaikista toisen taulun ja maa-
ilmallisen hallituksen käskyistä ja
säädyistä: kuinka heidän pitää
käyttämän itsensä lähimmäistan-
sä kohtaan: niinkuin sodassa vi-
hollisiansa vastaan, luku 20,
emäntänsä ja lapsiansa kohtaan
luku 22-26. Niin myös siitä siu-
nauksesta ja palkasta, joita hei-
dän pitää toivoman, jos he pi-
täisivät hänen käskynsä, sekä
kirouksesta että rangaistuksesta,
jos he niistä luopuisivat, luku
27-30.
IV. Mitä Moseksen kuollessa ta-
pahtuu: kuinka hän ilmoittaa
heille kuolemansa ja lohduttaa
heitä, luku 31, lukee veisunsa
heidän edessänsä, heidän vilpis-
telemisestänsä, luku 32, siunaa
heitä, luku 33, ja viimein kuolee
ja haudataan, luku 34
1. Luku.
I. Moses rupee luettelemaan, mi-
tä heille näinä 40 vuotena on
tapahtunut korvessa. II. Juttelee,
kuinka hän oli asettanut virka-
miehiä heidän ylitsensä, ja mikä
niiden virka oleman piti. III. Kuin-
ka hän oli antanut vaota Ka-
naanin maata, ja mitä siitä seu-
rasi.
I. Nämät ovat ne sanat, mitkä
Moses puhui koko Israelille, tällä
puolella Jordania korvessa, sillä
kedolla Punaisen meren kohdal-
la, Paranin, ja Tophelin, ja Laba-
nin, ja Hatserotin ja Disahabin
vaiheella,
2. Yksitoistakymmentä päiväkun-
taa Horebista, sitä tietä Seirin
vuoren kautta niin KadesBarne-
aan asti.
3. Ja tapahtui neljäntenäkym-
menentenä vuonna, ensimäisenä
päivänä, ensimäisellä kuukaudel-
la toistakymmentä, että Moses
puhui Israelin lapsille kaikki, mitä
Herra hänen käski heille puhua.
4. Sittekuin hän oli lyönyt Siho-
nin* Amorilaisten kuninkaan, joka
Hesbonissa asui, niin myös Ogin,
Basanin kuninkaan, joka Astaro-
tissa Edreissä asui+,
5. Tällä puolella Jordania, Moa-
bin maalla, rupesi Moses selit-
tämään tätä lakia ja sanoi:
6. Herra meidän Jumalamme
