NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
379
paljo karjaa, ja Gadin lapsilla oli
myös aivan suuri joukko karjaa,
ja he näkivät Jaeserin ja Gi-
leadin maan, että se olis soveli-
as karjan laiduin.
2. Sentähden tulivat Gadin lapset
ja Rubenin lapset ja puhuivat
Mosekselle, ja papille Eleatsarille,
ja kansan päämiehille, sanoen:
3. Atarot, Dibon, Jaeser, Nimra,
Hesbon, Eleale, Sebam, Nebo ja
Beon,
4. Se maa, jonka Herra on lyö-
nyt Israelin kansan edessä, on
sovelias maa karjalle, ja meillä
sinun palvelioillas on karjaa.
5. Ja he (vielä) sanoivat: jos me
olemme armon löytäneet sinun
edessäs, niin anna sinun palveli-
oilles tämä maa omaksi, ettes
meidän antaisi mennä Jordanin
ylitse.
6. Moses sanoi Gadin ja Rubenin
lapsille: pitäiskö veljenne mene-
män sotaan ja teidän tänne
jäämän?
7. Miksi käännätte Israelin lasten
sydämet, ettei heidän pitäisi
menemän ylitse siihen maahan,
jonka Herra heille antoi.
8. Niin tekivät teidän isännekin,
koska minä lähetin heidät Ka-
desBarneasta katsomaan tätä
maata,
9. Ja kuin he tulivat Eskolin ojal-
le* ja näkivät maan, käänsivät
he Israelin lasten sydämen, niin
ettei he siihen maahan tahto-
neet mennä, jonka Herra heille
tahtoi antaa.
10. Ja Herran viha julmistui sinä
päivänä ja hän vannoi, sanoen:
11. Tämä kansa, joka Egyptistä
lähtenyt on, kahdenkymmenen
vuoden vanhasta ja sen ylitse, ei
suinkaan pidä näkemän sitä
maata, jonka minä Abrahamille,
Isaakille ja Jakobille vannonut
olen, ettei he minua uskollisesti
seuranneet,
12. Paitsi Kalebia Jephunnen
Kenisiläisen poikaa, ja Josuaa
Nunin poikaa; sillä he uskollisesti
seurasivat Herraa.
13. Niin Herran viha julmistui Is-
raelissa, ja laski heidät mene-
mään korpeen sinne ja tänne
neljäksikymmeneksi vuodeksi, sii-
henasti kuin kaikki se sukukunta
hukkui, joka Herran edessä pa-
haa tehnyt oli.
14. Ja katso, te olette nousseet
isäinne siaan, syntisten joukko,
lisäämään vielä Herran vihan
