VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
399
so, minä olen ruvennut anta-
maan Sihonin kuninkaan ja hä-
nen maansa sinun etees: rupee
omistamaan ja perintönäs pitä-
mään hänen maatansa.
32. Ja Sihon läksi sotimaan mei-
tä vastaan, hän ja kaikki hänen
väkensä Jaksassa.
33. Mutta Herra meidän Juma-
lamme antoi hänen meidän
eteemme, ja me löimme hänen
ja hänen lapsensa ja kaikki hä-
nen väkensä.
34. Ja me otimme silloin kaikki
hänen kaupunkinsa, ja hukutim-
me kaikki kaupungit, miehet ja
vaimot ja lapset, niin ettemme
yhtäkään jättäneet,
35. Paitsi eläimiä jotka me meil-
lemme otimme, ja kaupunkein
saaliin, jotka me voitimme,
36. Hamasta Aroerista Arnonin
ojan reunalla, ja siitä kaupungis-
ta ojan vieressä, niin Gileadiin
asti. Ei yhtäkään kaupunkia ollut,
joka taisi olla meitä väkevämpi:
Herra meidän Jumalamme antoi
kaikki meidän allemme.
37. Vaan Ammonin lasten maa-
han et sinä tullut, etkä mihin-
kään, joka oli Jabbokin ojan ty-
könä, eikä niihin kaupunkeihin
vuorella, taikka johonkuhun
muuhun, josta Herra meidän
Jumalamme meitä kieltänyt on.
3. Luku.
I. Kuinka he olivat voittaneet
Ogin valtakunnan, joka sitte Ru-
benin ja Gadin lapsille, niin
myös puolelle Manassen suku-
kunnalle jaettiin, sillä ehdolla,
että heidän piti auttaman vel-
jiänsä omistaman Kanaanin maa-
ta. II. Kuinka Jumala oli kieltänyt
Moseksen menemästä Kanaanin
maalle, vaan Josuan piti heitä
johdattaman sinne.
I. Ja me palasimme ja menimme
Basanin tietä: niin Og Basanin
kuningas läksi kaiken väkensä
kanssa meitä vastaan sotimaan
Edrein tykönä.
2. Mutta Herra sanoi minulle: älä
pelkää häntä; sillä minä olen an-
tanut hänen sinun käsiis ja kai-
ken hänen väkensä ja hänen
maansa, ja sinun pitää tekemän
hänelle, niinkuin sinä teit Sihonil-
le Amorilaisten kuninkaalle, joka
Hesbonissa asui.
3. Ja niin Herra meidän Juma-
