VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
393
puhui meille Horebissa, sanoen:
te olette jo kyllä kauvan olleet
tällä vuorella;
7. Kääntäkäät teitänne ja men-
käät matkaan Amorilaisten vuo-
relle, ja kaikkein heidän läsnä
asuvaistensa tykö, kedoilla, vuo-
rella ja laaksossa, etelämaalle,
ja meren satamissa, Kanaanin
maalle ja Libanoniin, hamaan
suuren Phratin virran tykö.
8. Katso, minä annoin teille
maan, joka on teidän edessän-
ne: menkäät ja omistakaat se
maa, niinkuin Herra teidän isil-
lenne Abrahamille, Isaakille ja
Jakobille vannoi, antaaksensa
sen heille ja heidän siemenellen-
sä heidän jälkeensä.
9. II. Ja minä puhuin teille sil-
loin, sanoen: en minä voi yk-
sinäni kantaa teitä.
10. Sillä Herra teidän Jumalanne
on lisännyt teitä, niin että te tä-
näpänä olette niin monta, kuin
tähdet taivaassa.
11. Herra teidän isäinne Jumala
lisätköön teitä vielä monta tu-
hatta kertaa enempi, ja siunat-
koon teitä, niinkuin hän teille
sanonut on.
12. Kuinka minä yksinäni voin
kantaa senkaltaisen vaivan,
kuorman ja riidan teiltä?
13. Valitkaat teistänne toimelliset
ja ymmärtäväiset miehet, jotka
teidän suvustanne tunnetut ovat,
ja minä asetan heitä teidän
päämiehiksenne.
14. Niin te vastasitte minua, sa-
noen: se on hyvä asia, josta
puhut tehdäkses.
15. Niin minä otin ylimmäiset
teidän suvuistanne, toimelliset ja
tunnetut miehet, ja asetin teille
päämiehiksi, tuhannen, sadan,
viidenkymmenen ja kymmenen
päälle, ja esimiehiksi sukukunnis-
sanne.
16. Ja minä käskin tuomareille
silloin, sanoen: kuulkaat teidän
veljiänne, ja tuomitkaat oikein*
jokaisen miehen ja hänen veljen-
sä vaiheella, ja hänen muukalai-
sensa vaiheella.
17. Ei teidän pidä katsoman ke-
nenkään muotoa tuomiossa,
vaan kuulkaat niin pientä, kuin
suurtakin: älkäät peljätkö kenen-
kään muotoa; sillä tuomio on
Jumalan*: vaan se asia, mikä
teille on raskas, antakaat tulla
minun eteeni, kuullakseni sitä.
18. Ja minä käskin teitä siihen
