NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
348
meitä tähän pahaan paikkaan,
jossa emme taida kylvää, jossa
ei myös ole fikunia, taikka viina-
puita, ei myös granatin omenia,
eipä ole vettäkään juodaksem-
me?
6. II. Niin Moses ja Aaron meni-
vät kansan tyköä seurakunnan
majan ovelle ja lankesivat kas-
voillensa, ja Herran kunnia näkyi
heille.
7. Ja Herra puhui Mosekselle,
sanoen:
8. Ota sauva, ja kokoa kansa,
sinä ja veljes Aaron, ja puhukaat
kalliolle heidän silmäinsä edessä,
ja se antaa vetensä. Ja näin si-
nun pitää saattaman heille vettä
kalliosta, ja juottaman kansan ja
heidän karjansa.
9. Niin otti Moses sauvan Herran
edestä, niinkuin hän käski hänel-
le.
10. Ja Moses ja Aaron kokosivat
kansan kallion eteen, ja sanoivat
heille: kuulkaat nyt te niskurit:
pitääkö meidän tästä kalliosta
teille vettä saaman?
11. Ja Moses nosti kätensä ja
löi kahdesti sauvallansa kallioon,
niin juoksi siitä paljo vettä, ja
kansa ja heidän karjansa saivat
juoda.
12. Ja Herra sanoi Mosekselle ja
Aaronille: ettette uskoneet minun
päälleni, pyhittääksenne minua
Israelin lasten edessä, ei teidän
pidä johdattaman tätä joukkoa
siihen maahan, jonka minä heille
annan.
13. Tämä on se riitavesi*, josta
Israelin lapset riitelivät Herran
kanssa: ja hän pyhitettiin heidän
seassansa.
14. III. Ja Moses lähetti sanan-
saattajat Kadeksesta Edomin ku-
ninkaan tykö*, (sanoen:) näin
sanoo veljes Israel: sinä tiedät
kaiken vaivan, joka meille on ta-
pahtunut,
15. Että meidän isämme menivät
alas Egyptiin ja me asuimme
Egyptissä pitkän ajan, ja Egypti-
läiset vaivasivat meitä ja meidän
isiämme,
16. Ja me huusimme Herran ty-
kö, ja hän kuuli äänemme, ja
lähetti Enkelin*, ja vei meidät
Egyptistä ulos. Ja katso, me
olemme Kadeksessa, siinä kau-
pungissa, joka on sinun äärimäi-
sillä rajoillas.
17. Anna meidän vaeltaa maas
lävitse: emme poikkee peltoihin
