NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
350
see taas Jumalaa ja Mosesta
vastaan ja rangaistaan tulisilla
kärmeillä. III. Moses tekee vaski-
kärmeen parannukseksi. IV. Israe-
lin vaellus Pisgaan asti. V. Sihon
Amorilaisten kuningas, ja Og Ba-
sanin kuningas lyödään Israelilta.
I. Ja koska Arad Kanaanealais-
ten kuningas, joka asui etelän
puolessa, kuuli Israelin tulleeksi
vakoojain tien kautta*, soti hän
Israelia vastaan ja vei heistä
monikahtoja vangiksi.
2. Niin lupasi Israel Herralle lu-
pauksen ja sanoi: jos sinä annat
tämän kansan minun käteni alle,
niin minä kiroon heidän kaupun-
kinsa.
3. Ja Herra kuuli Israelin ruko-
uksen: ja antoi heille Ka-
naanealaiset, ja he kirosivat hei-
tä ja heidän kaupungeitansa. Ja
kutsui sen paikan Horma.
4. II. Sitte menivät he pois Horin
vuoren tyköä, Punaisen meren
tietä, vaeltamaan Edomilaisten
maata ympäri. Ja kansa suuttui
matkasta.
5. Ja kansa puhui Jumalaa ja
Mosesta vastaan*: miksi sinä toit
meitä Egyptistä korpeen kuole-
maan? Sillä ei tässä ole leipää
eikä vettä, ja meidän sielumme
suuttuu tähän huonoon ruokaan.
6. Niin Herra lähetti kansan se-
kaan tuliset kärmeet, jotka kan-
saa purivat, niin että paljo kan-
saa Israelista kuoli.
7. III. Niin tuli kansa Moseksen
tykö, ja sanoivat: me teimme
syntiä, puhuen Herraa ja sinua
vastaan. Rukoile Herraa nämät
kärmeet meidän seastamme ot-
tamaan pois: ja Moses rukoili
kansan edestä.
8. Niin sanoi Herra Mosekselle:
tee sinulles tulinen kärme, ja
nosta se merkiksi ylös: ja tapah-
tuu, että se joka purtu on, kuin
hän katsoo sen päälle, niin hän
elää.
9. Ja Moses teki vaskikärmeen,
ja nosti sen merkiksi ylös: ja ta-
pahtui, että jos joku kärmeeltä
purtiin, ja katsahti vaskikärmeen
päälle, niin hän jäi elämään.
10. IV. Ja Israelin lapset läksivät,
ja sioittivat heitänsä Obotiin.
11. Ja läksivät Obotista, ja sioit-
tivat itsensä Abarimin mäen ty-
kö*, siihen korpeen, joka Moabin
kohdalla on, auringon nousemi-
seen päin.
