TOBIAN KIRJA
2668
belin, ja antoi hänelle kirjoituk-
sen ja sai rahan häneltä,
3.
7. Ja ilmoitti hänelle kaikki, mitä
tapahtunut oli Tobian pojalle, ja
kutsui häntä häihin.
8. Ja kuin he tulivat Raguelin
huoneesen, löysivät he Tobian
pöydän tykönä, ja katso, hän
nousi hänen tähtensä ja antoivat
suuta toinen toisensa.
9. Ja Gabel itki, ja kiitti Juma-
laa, ja sanoi: Israelin Jumala
siunatkoon sinua; sillä sinä olet
kunniallisen, hurskaan ja jumali-
sen miehen poika, joka vaivaisil-
le paljo hyvää tehnyt on.
10. Siunattu olkoon sinun vai-
mos ja sinun vanhempas.
11. Ja Jumala antakoon teidän
nähdä teidän lapsenne ja las-
tenne lapset kolmanteen ja nel-
jänteen polveen, ja siunattu ol-
koon sinun siemenes Israelin
Jumalalta, joka hallitsee ja vallit-
see ijankaikkiseen!
12. Ja kuin he kaikki amen! sa-
noneet olivat, istuivat he pöydän
tykö, vaan he aterioitsivat ja
iloitsivat Jumalan pelvossa.
10. Luku.
Tobian palaus kotia murheellis-
ten vanhempainsa tykö.
Kuin nuori Tobia häittensä täh-
den kauvan oli poissa, rupesi
vanha Tobia, hänen isänsä, mu-
rehtimaan ja sanoi: miksi minun
poikani niin kauvan poissa on, ja
mikä häntä viivyttää?
2. Mitämaks Gabel on kuollut, ja
ei kenkään tahdo hänelle rahaa
maksaa.
3. Ja tulivat sangen murheellisik-
si, Tobia ja Hanna hänen emän-
tänsä, ja itkivät molemmin, ettei
heidän poikansa määrätyllä ajal-
la
kotia tullut.
4. Ja hänen äitinsä itki niin ettei
hän tahtonut itsiänsä lohduttaa
antaa, ja sanoi: voi minun poi-
kani! voi minun poikani! miksi
me olemme päästäneet sinun
vaeltamaan? meidän ainoan
ilomme meidän ainoan lohdutuk-
semme vanhuudessamme, mei-
dän sydämemme ja meidän pe-
rillisemme.
5. Meillä olisi kyllä tavaraa ollut,
jos emme sinua olisi päästäneet
