P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2557
13. Jolla korva on, se kuulkaan,
mitä Henki seurakunnille sanoo.
14. III. Ja Laodikean seurakun-
nan enkelille kirjoita: näitä sa-
noo Amen, uskollinen ja totinen
todistaja*, Jumalan luontokap-
palten alku+:
15. Minä tiedän sinun tekos, ett-
et sinä kylmä etkä palava ole:
oi jospa kylmä taikka palava oli-
sit!
16. Sentähden ettäs pensiä olet,
ja et kylmä etkä palava, rupean
minä sinua minun suustani ok-
sentamaan ulos.
17. Ettäs sanot: minä olen ri-
kas*, minä olen rikastunut ja en
minä mitään tarvitse; ja et tiedä,
ettäs viheliäinen ja raadollinen
olet, köyhä, sokia ja alastoin.
18. Minä neuvon sinua minulta
ostamaan kultaa tulella selitet-
tyä, ettäs rikastuisit, ja valkiat
vaatteet, joillas sinus pukisit*,
ettei sinun alastomuutes häpy
näkyisi+, ja voitele silmäs silmäin
voiteella, ettäs näkisit.
19. Joita minä rakastan, niitä
minä myös nuhtelen ja kuritan*;
niin ole siis ahkera ja tee pa-
rannus.
20. Katso, minä seison ovessa ja
kolkutan*: jos joku minun ääneni
kuulee ja avaa oven, sen tykö
minä tahdon mennä sisälle, ja
pitää ehtoollista hänen kanssan-
sa ja hän minun kanssani.
21. Joka voittaa, sen minä an-
nan istua minun kanssani minun
istuimellani, niinkuin minäkin voi-
tin ja olen minun isäni kanssa
hänen istuimellansa istunut.
22. Jolla korva on, se kuulkaan,
mitä Henki seurakunnille sanoo.
4. Luku.
Johannes näkee I. Jumalan istu-
van kunniansa istuimella, neljä-
kolmattakymmentä vanhinta is-
tuimen ympärillä, ja neljä eläintä
istuimen keskellä; II. Kirjoittaa
eläinten muodon ja toimituksen,
niin myös vanhinten käytöksen.
I. Sitte näin minä, ja katso, ovi
avattiin taivaassa, ja ensimäinen
ääni, jonka minä kuulin niinkuin
basunan* puhuvan minun kans-
sani, sanoen: astu tänne ylös, ja
minä osoitan sinulle, mitä tästä-
lähin tapahtuva on.
2. Ja kohta minä olin henges-
sä*, ja katso, istuin oli pantu
