P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2560
Karitsa, joka tapettu on, on
mahdollinen ottamaan voiman, ja
rikkauden, ja viisauden, ja kunni-
an, ja kiitoksen, ja siunauksen.
13. Ja kaikki luontokappaleet*,
jotka taivaassa ovat, ja maan
päällä, ja maan alla, ja meressä,
ja kaikki, jotka niissä ovat, kuulin
minä sille sanovan, joka istuimel-
la istui, ja Karitsalle: siunaus ja
kunnia, ja ylistys ja voima, ijan-
kaikkisesta ijankaikkiseen.
14. Ja ne neljä eläintä sanoivat:
amen! Ja ne neljäkolmattakym-
mentä vanhinta lankesivat maa-
han, kumarsivat ja rukoilivat sitä,
joka elää ijankaikkisesta ijankaik-
kiseen.
6. Luku.
I. Karitsa avaa ensimäisen sine-
tin, II. Niin myös toisen, III. Sitä
likin kolmannen, IV. Sitte neljän-
nen, V. Niin viidennen, VI. Ja sen
jälkeen kuudennen.
I. Ja minä näin, kuin Karitsa en-
simäisen sinetin avasi, ja minä
kuulin yhden neljästä eläimestä
sanovan, niinkuin pitkäisen jyli-
nän: tule ja katso!
2. Ja minä näin, ja katso, valkia
orhi; ja se, joka sen päällä istui,
piti joutsea, ja hänelle annettiin
kruunu, ja hän läksi voittamaan
ja saamaan voittoa.
3. II. Ja kuin hän toisen sinetin
avasi, kuulin minä toisen eläimen
sanovan: tule ja katso!
4. Ja ruskia orhi meni ulos; ja
sille, joka sen päällä istui, an-
nettiin rauha maasta ottaa pois,
että heidän piti keskenänsä toi-
nen toisensa tappaman; ja hä-
nelle oli suuri miekka annettu.
5. III. Ja kuin hän kolmannen si-
netin avasi, kuulin minä kolman-
nen eläimen sanovan: tule ja
katso! Ja minä näin, ja katso,
musta orhi; ja sillä, joka sen
päällä istui, oli vaaka kädessä.
6. Ja minä kuulin äänen neljän
eläimen keskeltä sanovan: mitta
nisuja yhteen penninkiin ja kol-
me mittaa ohria yhteen pennin-
kiin, ja älä viinaa eikä öljyä va-
hingoita.
7. IV. Ja kuin hän avasi neljän-
nen sinetin, kuulin minä neljän-
nen eläimen äänen sanovan: tu-
le ja katso!
8. Ja minä näin, ja katso, hiiren-
karvainen orhi, ja joka sen pääl-
