P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2559
niin myös enkelit, kaikki luodut,
ja ne
neljä eläintä ylistävät Karitsaa.
I. Ja minä näin istuimella istu-
vaisen oikiassa kädessä kirjan,
sisältä ja ulkoa kirjoitetun*, seit-
semällä sinetillä lukitun.
2. Ja minä näin väkevän enkelin
suurella äänellä saarnaavan: ku-
ka on mahdollinen tätä kirjaa
avaamaan ja hänen sinettiänsä
päästämään?
3. Ja ei yksikään voinut, ei tai-
vaassa, eikä maassa, eikä maan
alla, kirjaa avata, eikä siihen
katsoa.
4. Ja minä itkin kovin, ettei yksi-
kään löydetty mahdolliseksi kir-
jaa avaamaan eikä sitä näke-
mään.
5. Ja yksi vanhimmista sanoi
minulle: älä itke! katso, Jalo-
peura* voitti, joka on Juudan
sukukunnasta, Davidin juuri+,
avaamaan sitä kirjaa ja päästä-
mään sen seitsemää sinettiä.
6. Ja minä näin, ja katso, kes-
kellä istuinta, ja neljän eläimen
ja vanhimpien keskellä seisoi Ka-
ritsa*, niinkuin tapettu (a), jolla
oli seitsemän sarvea ja seitse-
män silmää+, jotka ovat seitse-
män Jumalan henkeä kaikelle
maalle lähetetyt:
7. Ja se tuli ja otti kirjan is-
tuimella istuvaisen oikiasta kä-
destä.
8. II. Ja kuin hän kirjan ottanut
oli, lankesivat ne neljä eläintä ja
neljäkolmattakymmentä vanhinta
Karitsan eteen, ja jokaisella oli
kantele ja kultaiset maljat suitsu-
tusta täynnä*, jotka ovat pyhäin
rukoukset,
9. Ja veisasivat uutta virttä*, sa-
noen: sinä olet mahdollinen kir-
jaa ottamaan ja sen sineteitä
avaamaan; sillä sinä olet tapettu
ja verelläs meitä Jumalalle lu-
nastit+ kaikkinaisista sukukunnis-
ta, ja kielistä, ja kansoista ja
pakanoista,
10. Ja olet meidät tehnyt mei-
dän Jumalallemme kuninkaiksi ja
papeiksi*, ja me saamme vallita
maan päällä.
11. Ja minä näin ja kuulin mo-
nen enkelin äänen istuimen ja
eläinten ja vanhimpien ympärillä,
ja heidän lukunsa oli kymmenen-
tuhatta kertaa kymmenentuhatta,
ja tuhannen kertaa tuhatta,
12. Ja sanoivat suurella äänellä:
