P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2549
vät, tulee siis 20 luvussa viimei-
nen siemen Gog ja Magog, Turk-
ki, ruskiat Juudalaiset, jotka saa-
tana, joka ennen tuhannen vuot-
ta on vankina ollut ja tuhannen
vuoden perästä taas vallallensa
päässyt, myötänsä tuo. Mutta
heidän pitää hänen kanssansa
pian myös tuliseen järveen me-
nemän; sillä me pidämme tämän
kuvan olevan pannuksi Turkin
tähden, niinkuin niistä entisistä,
erinomaisen. Ja että tuhannen
vuotta jo siihen aikaan alkoi,
kun tämä kirja kirjoitettiin, ja
myös perkele silloin sidottiin. Ei
kuitenkaan luku taida niin tar-
kasti kaikkia minuutteja osoittaa.
Turkkia seuraa kohta viimeinen
tuomio, tämän kirjan luvun lopul-
la, niinkuin Daniel 7:26 myös tie-
tää antaa.
Viimeiseltä 21 luvussa viimeinen
lohdutus kirjoitetaan, että se p.
kaupunki pitää täydellisesti val-
mistettaman ja niinkuin morsian
ijankaikkisiin häihin vietämän, ja
että Kristus on ainoa Herra, ja
kaikki jumalattomat tuomitut
perkeleen kanssa helvettiin me-
nevät.
Tällä selityksellä me taidamme
tämän kirjan meillemme hyödylli-
seksi tehdä ja hyväksemme nau-
tita. Ensin lohdutukseksi; sillä me
tiedämme, ettei yksikään voima
eli valhe, ei yksikään tieto eli
pyhyys, ei yksikään vaiva eli
murhe taida kristikuntaa voittaa,
vaan se on viimein voittava.
Toisen kerran neuvoksi sitä
suurta, vaarallista ja moninaista
pahennusta vastaan, joka kristi-
kunnassa tapahtuu. Sillä että
niin voimallisen vallan ja pais-
teen piti sotiman kristikuntaa
vastaan, on se peräti ilman yh-
detäkään muodotta monen mur-
heen, ja väärän opin ja muun
heikkouden kautta salattu: että
järjen ja luonnon on mahdotoin
kristikuntaa tuta; vaan s luopuu
ja pahenee hänestä, ja kutsuu
sen kristilliseksi kirkoksi, joka on
kristillisen kirkon pahin vihollinen,
ja kutsuu ne tuomituiksi ja vää-
riksi opettajiksi, jotka oikiasta
kristillisestä kirkosta ovat, niin-
kuin tähän saakka paavin ja
Mahometin alla ja kaikkein vää-
räin opettajain tykönä on tapah-
tunut; ja niin tämän uskonkappa-
leen kadottavat: minä uskon yh-
den pyhän Kristillisen seurakun-
