P. JOHANNEKSEN ILMESTYS
2566
päällänsä istuivat, olivat tuliset
ja keltaiset ja tulikiviset pantsarit
(a), ja orhitten päät olivat niin-
kuin jalopeurain päät, ja heidän
suustansa kävi ulos tuli, ja savu,
ja tulikivi.
18. Näillä kolmella vitsauksella
tapettiin kolmas osa ihmisistä,
tulella, savulla ja tulikivellä, jotka
kävivät ulos heidän suustansa.
19. Sillä heidän voimansa oli
heidän suussansa ja heidän
pyrstöissänsä, ja heidän pyrstön-
sä olivat kärmetten muotoiset,
heillä olivat päät ja niillä he va-
hingoitsivat.
20. Ja muut ihmiset, jotka ei
näillä vitsauksilla ole tapetut, ei
heidän kättensä töistä parannus-
ta tehneet: ettei he olisi perke-
leitä kumartaneet* ja kultaisia, ja
hopiaisia, ja vaskisia, ja kivisiä ja
puisia epäjumalia, jotka ei nähdä
taida, eikä kuulla, ei myös käy-
dä+.
21. Ja ei tehneet parannusta
murhistansa, eikä velhoudestan-
sa, eikä huoruudestansa, ei
myös varkaudestansa.
10. Luku.
I. Yksi väkevä enkeli kirja kädes-
sä huutaa, ja seitsemän pitkäistä
puhuvat, jota Johannes ei saa
kirjoittaa. II. Enkeli vannoo, että
Jumalan tuomiot, koska se seit-
semäs enkeli soittaa, pitää täy-
tettämän. III. Johannes syö sen
kirjan, joka enkelin kädessä oli.
I. Ja minä näin toisen väkevän
enkelin tulevan alas taivaasta,
joka pilvellä puetettu oli, ja tai-
vaan kaari hänen päänsä päällä,
ja hänen kasvonsa olivat niinkuin
aurinko, ja hänen jalkansa niin-
kuin tulen patsaat.
2. Ja hänen kädessänsä oli
avoin kirja, ja hän pani oikian
jalkansa meren päälle ja va-
semman maan päälle.
3. Ja huusi suurella äänellä,
niinkuin jalopeura kiljuu. Ja kos-
ka hän huusi, puhuivat ne seit-
semän pitkäistä äänensä.
4. Ja kuin ne seitsemän pitkäistä
olivat äänensä puhuneet, tahdoin
minä sen kirjoittaa. Ja minä kuu-
lin äänen taivaasta sanovan mi-
nulle: lukitse se, mitä ne seitse-
män pitkäistä puhuivat, ja älä
