P. JOHANNEKSEN 1 EPISTOLA
2520
osallisuus keskenämme, ja Je-
suksen Kristuksen, hänen Poi-
kansa veri puhdistaa meitä kai-
kesta synnistä.
8. Jos me sanomme, ettei meillä
ole syntiä*, niin me petämme
itsemme, ja ei ole totuus meis-
sä.
9. Jos me tunnustamme meidän
syntimme, niin hän on uskollinen
ja hurskas, joka meille synnit
anteeksi antaa* ja puhdistaa
meitä kaikesta vääryydestä,
10. Jos me sanomme: emmepä
me syntiä tehneet ole, niin me
teemme hänet valehteliaksi ja ei
hänen sanansa ole meissä.
2. Luku.
I. Jesuksen sovinnosta, ja hänen
oikiasta tuntemisesta. II. Maail-
man rakkauden vahingollisuudes-
ta. III. Antikristuksen ilmaantumi-
sesta. IV. Pysyväisyydestä tutus-
sa totuudessa.
I. Minun lapsukaiseni! näitä minä
teille kirjoitan, ettette syntiä te-
kisi. Ja jos joku syntiä tekee,
niin meillä on edesvastaaja Isän
tykönä, Jesus Kristus, joka van-
hurskas on,
2. Ja hän on sovinto meidän
synteimme edestä, ei ainoastaan
meidän, vaan myös kaiken maa-
ilman edestä.
3. Ja siitä me ymmärrämme, et-
tä me hänen tunnemme, jos me
hänen käskynsä pidämme.
4. Joka sanoo: minä tunnen hä-
nen, ja ei pidä hänen käskyjän-
sä, hän on valehtelia*, ja ei hä-
nessä ole totuus.
5. Mutta joka hänen sanansa pi-
tää, totisesti on Jumalan rakka-
us hänessä täydellinen. Siitä me
tiedämme, että me hänessä
olemme.
6. Joka sanoo itsensä hänessä
pysyvän, hänen pitää niin vael-
taman kuin hänkin vaelsi.
7. Rakkaat veljet, en minä uutta
käskyä teille kirjoita, vaan van-
han käskyn, joka teillä alusta
oli*. Vanha käsky on se sana,
jonka te alusta kuulitte.
8. Minä kirjoitan teille taas uu-
den käskyn*, se mikä hänessä
totinen on, ja teissä myös; sillä
pimeys on mennyt pois ja toti-
nen valkeus+ nyt paistaa.
9. Joka sanoo valkeudessa ole-
vansa ja vihaa veljeänsä, hän on
