EPISTOLA HEBREALAISILLE
2491
14. Kuinka paljoa enemmin Kris-
tuksen veri, joka itsensä ilman
kaiketa viata iankaikkisen hengen
kautta Jumalalle uhrannut on,
on puhdistava omantuntomme
kuolevaisista töistä, elävää Ju-
malaa palvelemaan?
15. III. Ja sentähden on hän
myös Uuden Testamentin väli-
mies*, että ne, jotka kutsutut
ovat, sen luvatun ijankaikkisen
perimisen saisivat, että hänen
kuolemansa siinä välillä kävi+
niiden ylitsekäymisten lunastuk-
seksi, jotka entisen Testamentin
alla olivat.
16. Sillä kussa Testamentti on,
siinä pitää myös hänen kuole-
mansa oleman, joka Testamentin
teki.
17. Sillä kuolemalla testamentti
vahvistetaan*, joka ei ole niin
kauvan vahva, kuin se elää, joka
sen teki.
18. Sentähden ei se entinenkään
ilman verta säätty.
19. Sillä kuin Moses oli puhunut
kaikelle kansalle jokaisen käskyn
lain jälkeen, otti hän vasikkain ja
kauristen verta veden kanssa, ja
purpuravilloja, ja isoppia, ja
priiskotti sekä Raamatun että
kaiken kansan,
20. Sanoen: tämä on sen Tes-
tamentin veri*, jonka Jumala
teille käskenyt on.
21. Ja majan ja kaikki jumalan-
palveluksen astiat priiskotti hän
myös verellä*.
22. Ja lähes kaikki verellä lain
jälkeen puhdistetaan, ja paitsi
veren vuodatusta ei yhtään an-
teeksiantamusta tapahdu.
23. Niin siis tarvitaan, että tai-
vaallisten kuvat senkaltaisilla
puhdistetaan; mutta itse taivaal-
liset pitää paremmilla uhreilla
puhdistettaman kuin ne olivat.
24. IV. Sillä ei Kristus mennyt
käsillä tehtyyn pyhään, joka toti-
sen kuva on, vaan hän meni itse
taivaasen, että hän nyt Jumalan
kasvoin edessä meidän tähtem-
me ilmestyis;
25. Ei, että hänen pitää useim-
min itsensä uhraaman*, niinkuin
ylimmäinen pappi joka vuosi
meni+ muukalaisella verellä py-
hään:
26. (Muutoin olis hänen useam-
min tullut jo maailman alusta
kärsiä,) mutta nyt kerran maail-
man lopulla* on hän oman uh-
rinsa kautta ilmestynyt synnin
