EPISTOLA HEBREALAISILLE
2498
sen esimerkillä, II. Pyhää elämää
noudattamaan, ja suruttomuutta
ja pahennusta välttämään, Uu-
den Testamentin armon muistu-
tuksella; III. Varoittaa Kristuksen
ja hänen sanansa ylönkatseesta
ja hylkäämisestä.
I. Sentähden myös me, että
meillä on näin suuri todistusten
joukko meidän ympärillämme,
niin pankaamme pois kaikki
kuorma ja synti*, joka aina mei-
hin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja
juoskaamme kärsivällisyyden
kautta+ siinä kilvoituksessa, joka
meidän eteemme pantu on§,
2. Ja katsokaamme uskon alka-
jan ja päättäjän Jesuksen pääl-
le*, joka, vaikka hän olis kyllä
taitanut iloita, kärsi ristiä+, ei
totellut pilkkaa, ja nyt istuu oiki-
alla kädellä Jumalan istuimella§.
3. Niin muistakaat häntä, joka
senkaltaisen vastahakoisuuden
on syntisiltä itse vastaansa kär-
sinyt, ettette väsy teidän mieles-
sänne ja lakkaa.
4. Sillä ette ole vielä hamaan
vereen asti kilvoitellen syntiä
vastaan olleet,
5. Ja te olette jo unohtaneet
sen manauksen, joka teille niin
kuin lapsille puhuu*: minun poi-
kani, älä katso ylön Herran kuri-
tusta, ja älä näänny, koskas hä-
neltä rangaistaan,
6. Sillä jota Herra rakastaa, sitä
hän myös rankaisee; mutta jo-
kaista poikaa hän pieksää, jonka
hän korjaa.
7. Jos te kurituksen kärsitte, niin
Jumala taritsee itsensä teille
niinkuin lapsillensa; sillä kuka on
se poika, jota ei isä kurita?
8. Mutta jos te olette ilman kuri-
tusta, josta kaikki ovat osalliset
olleet, niin te olette äpärät ja
ette lapset.
9. Ja kuin meillä ovat lihalliset
isät olleet kurittajana, niin me
olemme niitä kavahtaneet: eikö
meidän siis paljoa enemmin pidä
hengelliselle Isälle alamaiset
oleman, että me eläisimme?
10. Sillä ne tosin ovat meitä ku-
rittaneet harvoina päivinä luulon-
sa jälkeen; mutta tämä meidän
tarpeeksemme, että me hänen
pyhyytensä saisimme.
11. Mutta koska kaikkinainen
rangaistus käsissä on, niin ei se
näy meille iloksi, vaan murheek-
si; mutta sitte antaa hän rauhal-
