EPISTOLA HEBREALAISILLE
2500
kiellä pois*, joka puhuu; sillä jos
ei ne paeta saaneet, jotka kielsi-
vät sen, joka maan päällä käs-
kyn antoi, paljoa vähemmin me,
jos me sitä pyydämme karttaa,
joka taivaasta puhuu,
26. Jonka ääni silloin maata jä-
risti; mutta nyt hän lupaa ja sa-
noo: vielä minä nytkin kerran
tahdon järistää, en ainoastansa
maata, mutta myös taivasta.
27. Mutta kuin hän sanoo: vielä
kerran, tahtoo hän osoittaa, että
järiseväiset pitää muutettaman*
niinkuin ne, jotka rakennetut
ovat, että järisemättömät pysyi-
sivät+.
28. Sentähden saamme me sen
valtakunnan, joka ei järistä taida,
meillä on armo, jonka kautta me
Jumalaa palvelemme, hänen
mielensä nouteeksi*, siveydellä
ja pelvolla
29. Sillä meidän Jumalamme on
kuluttavainen tuli.
13. Luku.
I. Apostoli opettaa monikahtoja
kristillisiä avuja; II. Neuvoo vah-
vuuteen evankeliumin opissa ja
kuuliaisuuteen sielun paimenia
kohtaan; III. Päättää Epistolan
sydämellisillä muistutuksilla, toi-
votuksella ja tervehdyksillä.
I. Pysykäät vahvana veljellisessä
rakkaudessa.
2. Huoneesen ottamista älkäät
unohtako*; sillä sen kautta ovat
muutamat tietämättä enkeleitäkin
huoneesensa ottaneet+.
3. Muistakaat sidotuita, niin kuin
te heidän kanssansa sidotut oli-
sitte, ja niitä, jotka murhetta
kärsivät, niinkuin te itse vielä li-
hassa olisitte.
4. Aviokäsky pitää kunniallisesti
kaikkein seassa pidettämän ja
aviovuode saastatoinna; mutta
huorintekiät ja salavuoteiset Ju-
mala tuomitsee.
5. Teidän menonne olkoon ilman
ahneutta*, ja tyytyvät niihin, mit-
kä teillä on+; sillä hän on sano-
nut: en suinkaan minä sinua an-
na ylön, enkä ikänä sinua hyl-
kää§;
6. Niin että me hyvässä turvassa
sanomme: Herra on minun aut-
tajani, enkä minä pelkää, mitä
ihminen minulle tekis.
7. Muistakaat teidän opettajian-
ne, jotka teille Jumalan sanaa
