EPISTOLA HEBREALAISILLE
2485
osoittaa luopuvaisten rangaistuk-
sen; II. Kehoittaa pysyväisyyteen
uskossa niiden esimerkillä, jotka
siitä luvatusta perimisestä osalli-
siksi tulleet ovat.
I. Sentähden antakaamme Kris-
tuksen opin alun sillänsä olla, ja
ruvetkaamme niihin, jotka täydel-
lisyyteen saattavat: ei vasta-
uudesta perustusta laskein pa-
rannukseen kuolevaisista töistä
ja uskoon Jumalan päälle,
2. Kasteen oppiin, kätten päälle-
panemiseen, kuolleitten ylösnou-
semiseen ja ijankaikkiseen tuo-
mioon.
3. Ja sen me tahdomme tehdä,
jos Jumala muutoin sallii.
4. Sillä se on mahdotoin*, että
ne, jotka kerran valaistus ovat+,
ja sitä taivaallista lahjaa maista-
neet, ja ovat Pyhästä Hengestä
osallisiksi tulleet,
5. Ja maistaneet Jumalan hyvää
sanaa, ja tulevaisen maailman
voimaa,
6. Jos he lankeevat pois, että
he vasta-uudesta parannukseen
uudistettaisiin, jotka toistamiseen
itsellensä Jumalan Pojan ristiin-
naulitsevat ja pilkkana pitävät.
7. Sillä maa, joka sateen sisäl-
lensä särpää, joka usein sen
päälle tulee, ja kasvaa tarpeelli-
sia ruohoja niille, jotka sitä vilje-
levät, se saa siunauksen Juma-
lalta.
8. Mutta joka orjantappuroita ja
ohdakkeita kasvaa, se on kelvo-
toin ja lähin kirousta, jonka lop-
pu on, että se poltetaan.
9. II. Mutta me toivomme teiltä
rakkahimmat, parempaa ja sitä,
mikä autuuteen sopii, ehkä me
näin puhumme.
10. Sillä ei Jumala ole väärä*,
että hän unohtais teidän tekon-
ne ja työnne rakkaudessa+, jon-
ka te hänen nimellensä osoititte,
koska te pyhiä palvelitte ja vielä
palvelette.
11. Mutta me halajamme, että
jokainen teistä sen ahkeruuden
osoittais, pitäin toivon vahvuu-
den hamaan loppuun asti,
12. Ettette hitaiksi tulisi, vaan
olisitte niiden seuraajat, jotka
uskon ja pitkämielisyyden kautta
luvatun perimisen saavat.
13. . Sillä Jumala, joka Abraha-
mille* lupauksen antoi, koska ei
hän taitanut yhdenkään suu-
remman kautta vannoa, niin hän
