P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2364
14. II. Sentähden, minun rakkaa-
ni, paetkaat epäjumalain palve-
lusta!
15. Minä puhun niinkuin toimelli-
sille: tuomitkaat te, mitä minä
sanon.
16. Se siunattu kalkki, jota me
siunaamme, eikö se ole Kristuk-
sen veren osallisuus? Se leipä,
jonka me murramme, eikö se
ole Kristuksen ruumiin osalli-
suus?
17. Sillä se on yksi leipä, niin
mekin monta olemme yksi ruu-
mis*; sillä me kaikki yhdestä lei-
västä olemme osalliset.
18. Katsokaat Israelia lihan jäl-
keen: eikö ne, jotka uhria syö-
vät, ole alttarista osalliset?
19. Mitäs siis minä sanon, että
epäjumalat jotakin ovat, eli jos
epäjumalain uhri jotakin on?
20. Mutta sen minä sanon: mitä
pakanat uhraavat, sen he perke-
leille uhraavat* ja ei Jumalalle.
En minä tahdo, että teidän pitää
oleman perkeleistä osalliset.
21. Ette taida Herran kalkkia
juoda ja perkeleiden kalkkia. Ette
taida osalliset olla Herran pöy-
dästä ja perkeleiden pöydästä.
22. Eli tahdommeko me Herraa
härsytellä*? Olemmeko me häntä
väkevämmät?
23. III. Kaikki tosin ovat minulle
luvalliset, vaan ei kaikki ole tar-
peelliset*. Kaikki ovat minulle lu-
valliset, mutta ei kaikki tapahdu
parannukseksi.
24. Älkään kenkään omaa paras-
tansa katsoko, vaan toisen.
25. Kaikkea, mitä teurashuo-
neessa myydään, syökäät ja äl-
käät omantunnon tähden kysel-
kö.
26. Sillä maa on Herran, ja
kaikki mitä siinä on.
27. Mutta kuin joku uskomatoin
teitä vieraaksi kutsuu ja te men-
nä tahdotte, niin syökäät kaikkia,
mitä teidän eteenne tuodaan* ja
älkäät omantunnon tähden ky-
selkö.
28. Mutta jos joku silloin teille
sanois: tämä on epäjumalain uh-
ri, niin älkäät syökö, hänen täh-
tensä, joka sen ilmoitti, ja oman-
tunnon tähden*. Sillä maa on
Herran ja kaikki mitä siinä on.
29. Mutta minä sanon omasta-
tunnosta: ei sinun, vaan toisen;
sillä minkätähden minun vapau-
teni tuomitaan toisen omaltatun-
nolta?
