PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2135
hetkellä kiinni ottaa, vaan he
pelkäsivät kansaa; sillä he ym-
märsivät, että hän heille tämän
vertauksen sanonut oli.
20. III. Ja he vartioitsivat häntä
ja lähettivät väijyjät, jotka piti
itsensä hurskaiksi teettelemän,
että he hänen puheessa saisivat
kiinni*, ja antaisivat ylön esival-
lalle ja maanvanhimman haltuun.
21. Ja he kysyivät häneltä ja
sanoivat: Mestari, me tiedämme,
ettäs oikein sanot ja opetat, et-
kä katso ihmisen muotoa, vaan
opetat Jumalan tien totuudessa.
22. Sopiiko meidän antaa keisa-
rille veroa, taikka ei?
23. Mutta kuin hän ymmärsi hei-
dän kavaluutensa, sanoi hän
heille: mitä te minua kiusaatte?
24. Osoittakaat minulle veroraha,
kenenkä kuva ja päällekirjoitus
siinä on? He vastasivat ja sanoi-
vat: keisarin.
25. Niin hän sanoi heille: anta-
kaat keisarille, mitkä keisarin
ovat*, ja Jumalalle, mitkä Juma-
lan ovat.
26. Ja ei he taitaneet hänen
puhettansa kansan edessä lait-
taa, vaan ihmettelivät hänen
vastaustansa, ja vaikenivat.
27. IV. Niin tulivat muutamat
Saddukealaisista, (jotka kieltävät
ylösnousemisen*,) ja kysyivät
häneltä,
28. Sanoen: Mestari, Moses kir-
joitti meille: jos jonkun veli kuo-
lee, jolla emäntä oli, ja se kuolis
lapsetonna, niin hänen veljensä
pitää sen vaimon ottaman ja
veljellensä siemenen herättämän.
29. Niin oli seitsemän veljeä: en-
simäinen otti emännän ja kuoli
lapsetonna.
30. Ja toinen otti sen vaimon, ja
se myös kuoli lapsetonna.
31. Ja kolmas otti myös sen: ja
niin kaikki seitsemän, eikä jättä-
neet lapsia, ja kuolivat.
32. Kaikkein viimein kuoli myös
vaimo.
33. Sentähden ylösnousemisessa,
kenenkä heistä vaimo pitää ole-
man? sillä kaikki seitsemän ovat
sen vaimonansa pitäneet.
34. Ja Jesus vastaten sanoi
heille: tämän maailman lapset
naivat ja huolevat;
35. Mutta ne, jotka otolliseksi
tulevat sille maailmalle ja ylös-
nousemiselle kuolleista, ei he nai
eikä huole;
36. Sillä ei he enään kuolla tai-
