PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
2133
40. Ja hän vastaten sanoi heille:
minä sanon teille: jos nämät
vaikenevat, niin kivet pitää huu-
taman.
41. Ja kuin hän lähemmä tuli,
katsoi hän kaupungin päälle, itki
häntä,
42. Ja sanoi: jos sinäkin tietäisit,
niin sinä ajattelisit tosin tällä si-
nun ajallas, mitä sinun rauhaas
sopis. Mutta nyt ovat ne kätketyt
sinun silmäis edestä.
43. Sillä ne päivät pitää tuleman
sinun ylitses, että sinun vihol-
lises skantsaavat (a) sinun, ja
ympäri piirittävät sinun, ja ahdis-
tavat sinun joka kulmalta,
44. Ja maahan tasoittavat sinun
ja sinun lapses, jotka sinussa
ovat, ja ei jätä sinussa kiveä ki-
ven päälle*; ettet etsikkos aikaa
tuntenut.
45. IV. Ja hän meni sisälle
templiin, rupesi ajamaan siitä
ulos ostajia ja myyjiä,
46. Sanoen heille: kirjoitettu on:
minun huoneeni on rukoushuo-
ne*; mutta te olette sen tehneet
ryövärien luolaksi.
47. Ja hän opetti joka päivä
templissä, mutta pappein pää-
miehet ja kirjanoppineet ja kan-
san vanhimmat etsivät häntä
surmataksensa,
48. Ja ei tietäneet, mitä heidän
piti tekemän; sillä kaikki kansa
riippui hänessä, ja kuulivat hän-
tä.
20. Luku.
I. Jesus vastaa Juudalaisten ky-
symykseen kysymyksellä; II. Jut-
telee vertauksen viinamäen mie-
histä; III. Opettaa Juudalaisia ve-
rorahan maksamisesta; IV. Sad-
dukealaisia kuolleiden ylösnou-
semisesta; V. Osoittaa Kristuksen
Jumalan Pojaksi; VI. Varoittaa
kirjanoppineiden ylpeyttä ja ah-
neutta karttamaan.
I. Ja tapahtui yhtenä niistä päi-
vistä, kuin hän kansaa opetti
templissä ja saarnasi evanke-
liumia, tulivat ylimmäiset papit ja
kirjanoppineet ja vanhimmat,
2. Ja puhuivat hänelle, sanoen:
sanos meille, millä vallalla sinä
tätä teet? eli kuka sinulle tämän
vallan on antanut?
3. Niin Jesus vastaten sanoi
heille: minä kysyn myös teiltä
yhtä asiaa, vastatkaat minua.
