PYHÄN MARKUKSEN EVANKELIUMI
2056
sinun lähimmäistäs niinkuin itse
sinuas*. Ei ole näitä suurempaa
käskyä.
32. Ja kirjanoppinut sanoi hänel-
le: oikein, Mestari, sinä sanoit
totuuden; sillä yksi on Jumala,
ja ei ole toista paitsi häntä:
33. Ja rakastaa häntä kaikesta
sydämestä, ja kaikesta ymmär-
ryksestä, ja kaikesta sielusta ja
kaikesta väestä, ja rakastaa lä-
himmäistä niinkuin itsiänsä, se
on enempi kuin kaikki polttouhrit
ja muut uhrit.
34. Ja koska Jesus näki, että
hän toimellisesti vastasi, sanoi
hän hänelle: et sinä ole kaukana
Jumalan valtakunnasta. Ja ei
tohtinut kenkään sitte häneltä
enempää kysyä.
35. V. Ja Jesus vastasi ja sanoi,
opettain templissä: kuinka sano-
vat kirjanoppineet, että Kristus
on Davidin poika?
36. Sillä David sanoi itse Pyhän
Hengen kautta: Herra sanoi mi-
nun Herralleni: istu minun oikial-
le kädelleni siihenasti kuin minä
panen sinun vihollises sinun jal-
kas astinlaudaksi.
37. Itse siis David sanoo hänen
Herraksi; kuinka hän siis on hä-
nen poikansa? Ja paljo kansaa
kuuli häntä mielellänsä.
38. VI. Ja hän opetti heitä ja
sanoi heille: kavahtakaat kir-
janoppineita*, jotka mielellänsä
pitkissä vaatteissa käyvät, ja an-
tavat itseänsä turulla tervehtiä,
39. Ja rakastavat ylimmäisiä is-
tuimia kokouksissa ja ensimäisiä
sijoja ehtoollisissa,
40. Jotka syövät leskein huo-
neet*, ja muodoksi pitävät pitkät
rukoukset. Nämät saavat sitä
raskaamman kadotuksen.
41. VII. Ja kuin Jesus istui uhri-
arkun kohdalla* ja katseli, kuin-
ka kansa pani rahaa uhri-
arkkuun, ja monta rikasta pani
paljon,
42. Niin tuli köyhä leski, ja pani
kaksi ropoa, se on kuusinainen.
43. Niin hän kutsui opetuslap-
sensa tykönsä, ja sanoi heille:
totisesti sanon minä teille: tämä
köyhä leski pani enemmän uhri-
arkkuun kuin kaikki ne, jotka sii-
hen panivat.
44. Sillä he ovat kaikki panneet
siitä, mitä heille liiaksi oli; mutta
tämä köyhyydestänsä pani kai-
ken, mitä hänellä oli, kaiken ta-
varansa.
