JONA
1875
tä hän oksensi Jonan maan
päälle.
3. Luku.
I. Jona, saatuansa vastuutisen
käskyn, saarnaa Ninivessä. II. Ni-
niven miehet tekevät katumuk-
sen, ja saavat armon.
I. Niin Herran sana tapahtui toi-
sen kerran Jonalle ja sanoi:
2. Nouse, mene suureen kau-
punkiin Niniveen, saarnaamaan
siellä sitä saarnaa, jonka minä
sinulle sanon.
3. Silloin Jona nousi ja meni Ni-
niveen* Herran sanan jälkeen. Ja
Ninive oli Jumalan suuri kaupun-
ki, kolmen päiväkunnan matka.
4. Ja kuin Jona rupesi siinä
käymään yhden päiväkunnan
matkan, huusi hän ja sanoi: vielä
on neljäkymmentä päivää; niin
Niniven pitää hukkuman.
5. II. Niin Niniven miehet uskoi-
vat* Jumalan päälle, ja antoivat
saarnata, että paastottaisiin+, ja
pukivat säkit yllensä sekä pienet
että suuret.
6. Ja kuin Niniven kuningas sen
kuuli, nousi hän istuimeltansa ja
riisui kalliit vaatteensa, kääri it-
sensä säkkiin ja istui tuhkaan,
7. Ja antoi kuuluttaa ja sanoa
Ninivessä kuninkaan tahdosta ja
hänen sankareinsa käskystä, sa-
noen: ettei yksikään ihminen
taikka eläin, karja eli lampaat
pidä mitään maistaman eikä lai-
tumelle ajettaman, ja ei vettä-
kään juoman;
8. Vaan ihmiset ja eläimet pitää
säkkiin puetettaman, ja heidän
pitää lujasti Jumalan tykö huu-
taman. Ja jokainen palatkaan
pahasta tiestänsä ja kätensä vä-
kivallasta.
9. Kukaties Jumala taitaa kään-
tyä ja katua*, ja lakata hirmui-
sesta vihastansa, ettemme huku.
10. Kuin Jumala näki heidän
työnsä, että he palasivat pahas-
ta tiestänsä, katui Jumala* sitä
pahaa, jota hän oli puhunut heil-
le tehdäksensä, ja ei tehnytkään.
4. Luku.
I. Jona närkästyy, että Niniveä
armahdettiin ja toivottaa itsel-
lensä kuolemaa. II. Herra nuhte-
lee häntä ja osoittaa merkillä
hänen närkästymisensä sopimat-
