JONA
1874
voineet, sillä meri kävi väkevästi
heidän ylitsensä.
14. Niin he huusivat Herran tykö
ja sanoivat: voi Herra! älä anna
meidän hukkua tämän miehen
sielun tähden, ja älä lue meillen
tätä viatointa verta*! sillä sinä,
Herra, teet niinkuin sinä tahdot.
15. Niin he ottivat Jonan ja heit-
tivät mereen; ja meri asettui lai-
nehtimasta.
16. Ja miehet pelkäsivät Herraa
suuresti, ja tekivät Herralle uhria
ja lupausta.
2. Luku.
I. Jona niellään kalalta, jonka
vatsassa hän viipyy kolme vuo-
rokautta, ja rukoilee Jumalaa. II.
Kala oksentaa hänen maalle.
I. Mutta Herra toimitti suuren ka-
lan, nielemään Jonaa. Ja Jona
oli kalan vatsassa kolme päivää
ja kolme yötä.
2. Ja Jona rukoili Herraa Juma-
laansa kalan vatsassa,
3. Ja sanoi: minä huusin Herraa
minun ahdistuksessani, ja hän
vastasi minua; minä paruin hel-
vetin vatsasta, ja sinä kuulit mi-
nun ääneni.
4. Sinä heitit minun syvyyteen
keskelle merta, niin että aallot
minua pyörsivät ympäriinsä;
kaikki sinun lainees ja aaltos kä-
vivät minun päällitseni.
5. Minä ajattelin minuni hyljätyksi
sinun silmäis edestä; kuitenkin
saan minä vielä nähdä sinun
pyhän templis.
6. Vedet piirsivät minua ympäri
sieluuni asti; syvyydet piirittivät
minun; kaislisto peitti minun
pääni.
7. Minä vajosin vuorten perus-
tukseen asti; maa salpasi minun
teljillänsä ijankaikkisesti; mutta
sinä otit minun elämäni ulos ka-
dotuksesta, Herra minun Juma-
lani.
8. Kuin minun sieluni epäili mi-
nussa, niin minä muistin Herraa;
ja minun rukoukseni tuli sinun
tykös, sinun pyhään templiis.
9. Mutta jotka luottavat turhaan
valheesen, ne hylkäävät laupiu-
den itse kohtaansa.
10. Mutta minä tahdon uhrata
sinulle kiitoksella, minä tahdon
maksaa lupaukseni*; Herran ty-
könä on apu+.
11. II. Ja Herra sanoi kalalle, et-
